Tottelemattomuuskouluun!

Vähän väliä nettikeskustelu täyttyy esimerkeistä, joissa päivitellään viranomaisten pikkumaisia päätöksiä. Tuorein päivittelyn kohde on kielto vantaalaisen puistonpalasen jäähdyttämisestä luistinradaksi. Kyse on muutamien vantaalaisvanhempien omatoimisesti jäädyttämästä luistelualueesta lapsilleen.

Nyt viranomaiset ovat kieltäneet radan tekemisen. Syynä on liukastumisvaara: joku puistonkäyttäjä voi liukastua kävellessään jäädytetyllä alueella.

Päätöstä on helppo pitää pikkumaisena, sillä onhan se sitä.

Mutta yhtäältä viranomaisenkin näkökulman ymmärtää, sillä mahdollinen liukastuja voi vaatia korvauksia puistossa kaatumisestaan. Tätä velvollisuutta välttääkseen viranomainen kieltää sitten kaiken järkevänkin toiminnan – kuten vanhempien talkoilla tekemän luistinradan.

Miten ihmeessä tähän on tultu? Miten viranomaisten toiminnasta on tullut järjestelmän palvelemista ja kansalaisten palveleminen on jäänyt toisarvoiseksi?

Järjestelmän palvelemista on kaikkien mahdollisten riskien välttely siksi, että yhteiskunta välttyisi mahdollisilta korvausvelvollisuuksilta.

Kansalaisten palvelemista puolestaan olisi edistää ihmisten talkooinnostusta ja kiinnostusta lähiympäristönsä viihtyvyydestä. Tällaisen aktiivisuuden torppaaminen ymmärrettävästi kuohuttaa ihmisiä.

Mutta ei yhteiskuntaa voi pyörittää keinotekoisten riskiennusteiden pohjalta.

Silloin voisi kieltää samantien vaikkapa kaikki puistojen puut, koska lapset – tai aikuiset – voivat kiivetä niihin ja pudota alas.

Keinotekoinen riskiennuste takoi viranomaisten mielessä myös silloin, kun Jyväskylän kaupunki kieltäytyi myymästä yksityisille ostajille käytöstä poistettuja puistojen leikkivälineitä, jotka eivät täyttäneet EU-standardeja.

Viranomaisten päätösten painottuminen mahdollisiin tai mahdottomiin riskeihin vie pohjan – ja huomion – pois myös oikeasti vakautta ja yhteistä hyvää luovalta hallinnolta. Tavallisimmin tätä hallintoa kutsutaan hyvinvointivaltioksi tai -yhteiskunnaksi.

Hyvinvointivaltion arvostelijoille esimerkit viranomaisten pikkumaisista päätöksistä ovat mannaa. Heille viranomaisten typerät linjaukset ovat selkeä todiste hyvinvointivaltion toimimattomuudesta ja haitallisuudesta.

Viranomaisen omituiset linjaukset ovat usein seurausta siitä, että julkinen hallinto yrittää epätoivoisesti noudattaa uuden julkisjohtamisen eli New Public Managementin periaatteita kuten tulosvastuullisuutta. Virkamies yrittää pitää hallinnonalansa kulut kurissa – vaikkapa sitten minimoimalla keinotekoisia riskejä, joihin puistossa liukastumisetkin kuuluvat.

Ehkä viranomaisten pitäisikin oppia olemaan sopivasti tottelemattomia ja kieltäytymään tolkuttomista päätöksistä.

Heidät voisi lähettää kuvataiteilija Jari Leinosen tottelemattomuuskouluun, jonka hän aikoo perustaa Kiasmaan. Leinosen tottelemattomuuskoulussa lapsille ja nuorille opetetaan, miten maailmaa voi muuttaa tekemällä toisin kuin yleensä opetetaan.

Se taito voisi olla pelastaa monta virkamiestä tekemästä pikkumaista ja tolkutonta päätöstä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.