Totuus kahviloista

Huomenta teille!

Näin tammikuussa, kun moni on kieltänyt itseltään niin monta asiaa tai vastaavasti pannut itsensä tekemään säännöllisesti uusia asioita, kannattaa muistaa vanhat, hyvät ilot. Kilauta kaveri kahville.

Voi kahvin kotonakin keittää, mutta jotta ei tarvitsisi siivota, suosittelen kahvilaa. Tällä lailla tuetaan myös palveluyritystä ja pannaan raha kiertoon, ja samalla kohennetaan maamme taloutta.

Kahvilassa voi kupillisen hinnalla istua kauan, kauan. Aika harvoin ne sieltä ulos heittävät, etenkin jos on kupilla jo aikuiseen ikään ehtinyt kahvinnautiskelija eikä mikään teinilauma.

Kahvin ääressä tulee asiat päivitettyä. Alkuun sujahtaa usein ihan asiallista ja vakavaakin puhetta, kunhan penkki on lämmennyt ja kahvin ääreen kotiuduttu. Omat, sukulaisten, ystävien, tuttavien ja heidän tuttaviensa vaivat ja sairaudet ovat kahvikeskustelujen kermaa, niin sanoakseni. Kun on jonkinmoiseen keski-ikään päästy, niin näillä yleensä aloitetaan. Se onkin hyvä, sillä sitten löpinä yleensä vapautuu kuin itsestään kevyempään tasoon.

Ja se kevyt taso on sitten mainio – ja todellinen syy kahvipalavereille. Mistäpä puhuimme taannoin erään sukupolvea vanhemman naispuolisen lähisukulaisen kanssa kahvilla?

1) Televisiosarjojen sietämättömästä piilottamisesta eri kanaville ja eri tuotantokausiin milloin minnekin. Alkoivatko Greyn anatomian uudet jaksot jo, vai loppuivatko ne? Yleä kehuttiin.

2) Sixten Korkmanista. Hänhän ON keskimääräistä selkeämpi ja pätevämpi taloustieteilijä, mutta vaikuttavatko hänen siniset silmänsä ja niiden levollinen ilme viestin ymmärrettävyyteen? Ja miksi hän on tällä hetkellä ns. kaikkien huulilla? Seurusteleekohan hän?

3) Viikunahillon vetelyysasteesta. Onko kova parempi kuin löysä? Mikä juusto sopii sen kanssa parhaiten? Vanhempi sukulainen ei syö tuommoista ulkomaista eliittiherkkua ja närkästyi hetkeksi. Seurasi rahankäyttöohjeita nuoremmalle sukulaiselle.

4) Parin minuutin hiljainen hetki, jotta viikunahilloärtymys laantui.

5) Viimeisimmistä some-ilmiöiksi nousseista eläinvideoista. Koska vanhempi sukulainen ei ole Facebookissa, katsottiin muun muassa ”Lehmät päästetään talvipäivän seisauksen ja kymmenen plusasteen kun­niaksi laitumelle” -video puhelimesta. Myös kolme kissavideota tarkastettiin.

6) Sitten huomattiin, että viereisen pöydän teinityttöseurue nauraa meille. Naurettiin takaisin.

7) Alettiin kiinnittää huomiota muihin kahvillaistujiin ja supatettiin jonkin verran mutta ei mitenkään pahasti. Todettiin tämän talven muodista muutama kylmä tosiseikka. Kehuttiin violettia väriä, mutta todettiin – hiukan ylimielisesti – että eihän se kyllä kaikille sovi.

Todettiin sitten yhtäkkiä, että miten tässä nyt näin kauan taas meni ja että kauppaankin pitäisi ehtiä ja että mitä kummaa telkkarista mahtaa illalla tulla, kun on niin vaikea tietää nykyään. Kaloreja olisi kertynyt kummallekin kahvinjuojalle pyöreä nolla, ellei sitä kuukauden ainoaa sallittua kakkupalaa olisi otettu.

Kun tuli tehtyä se uudenvuodenpäätös.

Kolumnisti on kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.