Tour de Ski oli jälleen menestys

Tour de Ski on takana ja urheilijat kotona tai ainakin kotimatkalla. Ja Kansainvälisen hiihtoliiton maastohiihtojohtaja Jürg Capol voi peiliin katsoessaan virnistää leveästi.

Tour oli jälleen menestys. Todennäköisesti myös taloudellisesti, mutta ennen kaikkea urheilullisesti. Draaman kaari kesti viimeisen nousun huipulle.

Järjestäjien mukaan päätöspäivää oli seuraamassa 30 000 katsojaa. Tour de Ski on kuudessa vuodessa vakiinnuttanut paikkansa. Lajin piirissä kukaan ei voi sitä väheksyä ja menestys tourilla kestää hyvin vertailun arvokisamenestyksen kanssa.

Capolin ajatuksena oli aikanaan synnyttää maastohiihtoon samanlainen klassikko kuin Keski-Euroopan mäkiviikko on mäkihypyssä. Idea on toteutunut yli odotusten. Hiihtokiertueella mentiin eikä meinattu, mutta 60. kerran järjestetty mäkiviikko oli säiden armoilla.

Tour de Skillä yksi on varmaa. Finaali hiihdetään aina Val di Fiemmessä, ja turneen kruunaa viimeinen nousu ylös Alpe Cermisin laskettelurinnettä.

Sveitsiläisestä Capolista tehtiin perjantai-iltana Fiemmen laakson kunniakansalainen. Häntä kehuttiin ja hänet palkittiin. Italiankielisten ylistyspuheiden perusteella voisi päätellä, että häntä arvostetaan hiihtoseudulla kuin paavia.

Val di Fiemme isännöi vuoden kuluttua hiihdon MM-kisat. Kyse on juuri niistä kisoista, joiden piti tulla Lahteen, mutta kabinettipeli tai ennen kaikkea siitä kieltäytyminen tuhosi Lahden mahdollisuudet.

Fiemmessä MM-mitaleista kamppaillaan kolmatta kertaa, edelliset MM-kisat olivat vuosina 1991 ja 2003. Jo reilun vuoden etuajassa voi sanoa, että italialaiset, tai ainakin fiemmeläiset, ovat tosissaan. Töitä on tehty ja kehitystä tapahtunut, vaikka MM-isännyys tulikin vahingossa ja etuajassa.

Italia on euron ongelmapesäke, mutta Val di Fiemmessä sitä ei huomaa.

Takaisin Tour de Skille. Suomalaisittain kauden päätavoite ei mennyt aivan odotusten mukaisesti. Säännön vahvistavana poikkeuksena on tietysti vasta 21-vuotias Krista Lähteenmäki, joka askel kerrallaan kapuaa kohti maailman terävintä hiihtohuippua.

Miesten ykkösketjulla, Matti Heikkisellä, Sami Jauhojärvellä ja Ville Nousiaisella oli voimia, mutta ei vauhtia. Samaa voi sanoa Aino-Kaisa Saarisesta ja Riitta-Liisa Roposesta. Toivottavasti Saarisen ja Heikkisen lopun väläytykset käänsivät kurssin pysyvästi parempaan suuntaan.

Kärjen takaa löytyy myös onnistumisia. Suomalaisen hiihdon tilanne ei ole niin synkkä kuin Tour de Skin tulosluetteloiden selaaminen antaa ymmärtää. Kokeneiden ja menetystä janonneiden kärkinaisten takana Suomi-hiihto pyristeli itseään läpi yllättävän laajalla rintamalla. Anne Kyllönen, Kerttu Niskanen ja Laura Ahervo nappailivat tasaisesti sijoituksia, joihin eivät ennen ole yltäneet. Riikka Sarasoja-Liljakin väläytteli, mutta valitettavasti sairastui.

Ari Luusua teki vaikutuksen, kun hän Toblachin sprintin puolivälierässä nykäisi itsensä lähtökiihdytyksestä keulaan. Kaverilla on lähivuosina edellytyksiä tulla muistetuksi muustakin kuin siitä, että vuonna 2012 hän oli yli puolet matkasta Petter Northugin edellä Toblachin sprintissä.

Kirjoittaja on Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.