Tragikoomisten äijien Suomi

Olin kesätöissä pubissa Jyväskylän keskustassa. Työssä oppi monenlaista. Esimerkiksi sen, että suomalainen mies puhuu baarimikolle lämpimään sävyyn lähinnä moottorisahoista ja appiukosta.

Kerron kuitenkin ensiksi asiakkaasta, jonka tapasin viimeisellä työviikolla. Se mies ei puhunut lämpimään sävyyn oikein mistään, paitsi omaisuudestaan. Hänellä oli puku päällä. Hän ei ottanut minulta neuvoja vastaan, koska olin pelkkä pojankloppi ja kukkakeppi ja muutenkin kaikin tavoin hänen alapuolellaan. Ymmärtäähän sen. Hän oli rahamies. Hänelle raha oli moottorisaha, jota heiluttelemalla köyhät laitetaan pinoon.

Työvuoro oli vähän raskas. Poikkesin kotimatkalla oluella. Pöydässä käteen sattui Voima Kustannuksen julkaisema, hupaisasti nimetty NHL (Normihomolehti).

Sen avaussivuilla haastateltiin Taideyliopiston rehtoria, professori Tiina Rosenbergiä.

Yleensä rehtoreiden haastattelut ovat tympeitä tekstejä, joissa rehtorit antavat itsestään tympeän kuvan. Tämä oli jotain ihan muuta.

”Monillahan on varaa, että ne vois tehdä jotain, mutta monet on työstäneet niitä omia lähtökohtiaan hyvin heikosti. On kammottava ajatus, että vaan varakkaan keskiluokan ihmiset tuottais kaiken tiedon ja taidon. Sen takia vasemmistopolitiikka on ollut mulle tärkeetä”, Rosenberg sanoi.

Mietin millaiset lähtökohdat baarin rahamiehellä oli elämään ollut ja miten hän oli niitä työstänyt päästäkseen nykytilaansa. Sekin oli kammottava ajatus.

Ahmin lisää Rosenbergin painavia sanoja.

”Sit on äijäytyminen. Miehet pitää valtaa. Naiset synnyttää lapset, hoitaa ne, pyörittää sairaanhoidon, koulun, koulutuksen, arkipäivän. Tekee maailmassa ihan uskomattoman paljon töitä. Naisten työmäärä on niin paljon suurempi kuin miesten koskaan tulee olemaan.”

Mietin rahamiestä ja sahamiestä. Jälkimmäinen notkui baaritiskillä muutamaa päivää aiemmin. Häneltä opin, että sahoissa on eroja, eikä appiukolta lahjaksi saatu täristä yhtään kuten vanha. Opin senkin, että appiukon mielestä löysällä vehkeellä tulee vain kusipäisiä lapsia ja, että appi on viisas mies. Sen kanssa viihtyy kalassa ja metsätöissä ja saunassa se heittää härskeimmät jutut.

Tiina Rosenbergin mielestä rakkaus on kulttuurikonstruktio. Sahamiehen mielestä se saattaa olla sitä, että on appiukko, jonka kanssa mennä kännissä saunaan.

Naisten käsityönä pystyssä pitämä Suomi on tragikoomisten äijien maa. Ja elämää sivistyssanoilla korvaavien tieteentekijöiden maa. Välissä on kuilu.

”Tänään mä voin nähdä Suomen toisesta näkökulmasta. Voin katsoa sitä rakkaudella, ymmärtämyksellä ja huumorilla. Kyllähän me sellaisessa kaurismäkeläisessä maassa asutaan. Siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Ajattelen, että koskaan ei saa olla liian kiintynyt kotiin”, pitkään Ruotsissa asunut Rosenberg sanoi NHL:ssä.

Siinä on viisauden siementä. Sävyissä on.

Kirjoittaja on sekatyöläinen ja Keskisuomalaisen avustaja.