Tropiikin oikea anti-Midas

Muinaisen kuninkaan Midaksen kosketuksesta kaikki muuttui kullaksi. Anti-Midaksen kosketuksesta kulta muuttuu rojuksi. Näin kävi Venezuelassa, josta paavi Benedictus sanoi presidentti Hugo Chávezille: ”Niin rikas maa ja niin köyhä kansa.” XXI vuosisadan sosialismi johti rikkaan maan romahdukseen.

Venezuelalla on edelleen valtavat rikkaudet öljyä, kaasua, kultaa, timantteja ja harvinaisia metalleja, mutta ne hyödynnetään varkain tai ei lainkaan. Kansa kurjistui syöksylaskussa vuodesta 2008 lähtien finanssikriisin leikattua öljytulot, mutta ei hallitsevan chavistieliitin korruptiota, huumekauppaa eikä tuhlausta.

Chávezin seuraajan Nicolás Maduron aikana palkat romahtivat ja inflaatio nousi maailman korkeimmaksi. Koneet ja liikennevälineet pysähtyvät varaosien puutteessa. Infrastruktuuri on romuna.

Opposition hallitsema parlamentti julisti maahan terveyden hätätilan. Hallituksen tiedotushegemonia puolestaan julistaa kansanterveyden olevan paremmissa käsissä kuin koskaan, mitä kukaan ei usko. Eihän apteekeista saa lääkkeitä syöpään, kipuun, kuumeeseen, munuaissairauteen, sokeritautiin.

Verensiirtoja ei tehdä, koska ei ole reagensseja veriryhmän määrittämiseen. Raskaustestejä ei kyetä tekemään eikä ehkäisyvälineitä voi ostaa, joten teiniraskaudet ovat nousseet huippulukemiin. Keskoskaapit eivät toimi. Magneettikuvauksia ei voi tehdä, ei tavallisia leikkauksiakaan.

Chávezin aikana rahaa riitti köyhien aseman parantamiseen, mutta eipä riitä enää. Sen sijaan ahne poliittinen ja sotilaallinen eliitti on ryövännyt Chávezin kahden entisen talousministerin mukaan yli 300 miljardin dollaria eli kolmasosan Venezuelan kaikista öljytuloista vuosina 1999-2015.

Summa on enemmän kuin Suomen bruttokansantuote vuodessa. Lisäksi meni satoja miljardeja ystävämaiden taivutteluun, asehankintoihin, tehottomuuteen, propagandaan, kerskakulutukseen ja tuhlaukseen. Köyhien puolustajiksi julistautuvat chavistit elävät itse leveästi: huviloita on Miamissa tai Euroopassa, on yksityislentokoneita, Hummer-autoja ja huvijahteja.

Protestina kansa äänesti vuonna 2015 oppositiolle 2/3 ääntenenemmistön parlamenttiin, mutta hallitus ja chavistien hallitsema korkein oikeus mitätöivät sen säätämät lait.

Valta-asemansa tueksi Maduro läänitti sotilasjohdolle yrityksiä öljyn ja mineraalien tuotannossa sekä teollisuudessa.

Chavistien hallinto on jo pitkään ollut Chávezin armeijakavereiden käsissä tuhoisin seurauksin. Yksityinen tuotanto on valtaosin kansallistettu tai lopetettu kannattamattomana. Elintarviketuotanto romahti kannattamattomana tuontielintarvikkeiden subventioiden vuoksi. Huomattava osa maahantuonnista ja tuotetusta öljystä salakuljetetaan jättiläisvoitoin naapurimaihin, varsinkin Kolumbiaan. Tulli, poliisi ja rajavartiosto kuorivat kerman lahjuksina. Pian maan suurin vesivoimalaitos täytynee sulkea, koska patoaltaasta loppuu vesi. Silloin teollisuus pysähtyy. Sähkön lisäksi tullee puute juomavedestä. Seurauksena voi olla ennen näkemätön inhimillinen hätä.

Minimipalkka on noin 9 euroa kuussa ja nelihenkisen perheen elintarvikkeet maksavat noin kymmenen kertaa enemmän. Miten perheet selviävät?

Ruokakauppaan ostoksille pääsee vain pari kertaa viikossa henkilöllisyystunnuksen mukaan, ja sormenjäljet antamalla. Sisäänpääsyn varmistaakseen jonoon pitäisi mennä aamuyön tunteina, jolloin on erityisen alttiina ryöstömurhaajille.

Kun pääset sisään, tavara voi olla lopussa ja sitä saa vain mustasta pörssistä ylihintaan. Raivo kasvaa ja purkautunee väkivaltana.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.