Tuleeko kirkoista piilopaikkoja?

Suomeen on tänä vuonna tullut lähes 35 000 turvapaikanhakijaa, kun viime vuonna vastaava lukumäärä oli vain kymmenesosa (3651). Pienimmillään turvapaikanhakijoiden määrä on 2000-luvulla ollut 1500 henkilön tasossa ja aiempi ennätysluku oli 6000 turvapaikanhakijaa.

Tällä hetkellä turvapaikanhakijat odottavat rauhallisesti hakemustensa käsittelyä. Tilanne muuttuu toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun päätöksiä alkaa tulla.

Korkeintaan kolmasosa hakijoista saanee Suomesta turvapaikan. Suurin osa pakolaisista siis palautetaan lähtömaihinsa tai ainakin yritetään palauttaa.

Tässä palautusvaiheessa alkavat suuret vaikeudet. Palautus on hankalaa, sillä yksiselitteistä palautusosoitetta ei aina ole olemassa. Yhteiskunnalle palautus on myös kallis operaatio. Lennätykset lähtömaihin maksavat ja vaativat paljon resursseja.

Osa tänne tulleista pakolaisista yrittää palautuspäätöksen jälkeen pakoilla karkotusta. Kun osalla palautettavistakin on aidosti inhimillinen hätä, heitä painuu piiloon ”maan alle” ja hakeutuu joidenkin suomalaisten suojeluun.

Arkkipiispa Kari Mäkinen oli päättyvällä viikolla huolissaan turvapaikkalinjausten kiristämisestä. Mäkisen mielestä yhteiskunnallinen ilmapiiri on huolestuttavasti kiristynyt. Tämä on johtanut siihen, että turvapaikanhakijoiden sosiaaliturvaa yritetään kaventaa ja pakolaisvirtoja hillitä voimatoimin.

Arkkipiispa Mäkinen on profiloitunut kirkon liberaaliin sosiaalisiipeen. Hän korostaa kirkon yhteiskuntavastuuta ja kristillisyyteen kuuluvaa auttamista.

Arkkipiispan ajattelulla ei ole kirkon piirissä jakamatonta tukea. Kirkon sisällä on samanlaisia jakolinjoja kuin yhteiskunnassa muutenkin. Turvapaikanhakijoiden osalta ne pelkistyvät kysymykseen siitä, kuinka sinisin silmin kaikki mahdolliset pakolaiset tulisi ottaa vastaan ja mahdollistaa heille uusi elämä Suomessa.

Kirkon perusluonne on korostaa kristillistä vastuuta lähimmäisistä, mutta pakolaiskysymyksessä käytännön toteutustavoissa on näkemyseroja. Kolehti ja kehitysapu kriisimaiden ihmisille saa kaikkien tuen, mutta kymmenien tuhansien pakolaisten ottaminen Suomeen jakaa voimakkaasti mielipiteitä.

Kirkoista saattaa tulla karkotettaville turvapaikanhakijoille ensi vuonna suojapaikkoja. Esimerkiksi helsinkiläinen Mikaelin seurakunta tarjosi kesällä 2007 turvapaikan iranilaiselle kurdinaiselle sen jälkeen kun ulkomaalaisvirasto ei ollut myöntänyt hänelle turvapaikkaa.

Saatamme nähdä ensi vuonna tapauksia, joissa satoja hylkäävän turvapaikkapäätöksen saaneita hakeutuu kirkon suojiin.

Mitä luterilaisen kirkon seurakunnat näissä tilanteissa tekevät? Yhtä vastausta kysymykseen ei ole. Todennäköisesti joissakin seurakunnissa syntyy idealistisia auttamisliikkeitä, joiden jäsenet piilottelevat karkotettavia pakolaisia viranomaisilta.

Suurin osa seurakunnista pysynee sivussa pakolaiskysymyksen tästä osasta. Viranomaisten päätös katsotaan laiksi ja järjestykseksi. Kirkosta ei haluta yhteiskunnallisen konfliktin osapuolta, vaan se halutaan pitää väljästi uskovien yhteisönä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.