Tulethan takaisin nero-Mourinho

Joskus lapsena sitä halusi olla idoliensa kaltainen. Mutta aikuiselle se ei kuulemma sovi, vaan kaikkea pitää seurata kylmän analyyttisesti ja objektiivisesti. Varsinkin aikuisen toimittajan. Pyh.

Ainahan ihminen ihastuu joihinkin tyyppeihin enemmän kuin toisiin. Ja ainahan ihminen ottaa jostain vaikutteita. Vaikka kuinka olisi aikuinen ja vaikka kuinka olisi toimittaja.

Minulle tuollainen enemmän tai vähemmän salattu ihastus on ollut Jose Mourinho. Tyylikäs, komea ja oivaltavan sujuvasanainen maailmankansalainen, joka oli kaikessa itsetietoisessa pöyhkeydessäänkin hauska tuulahdus suorapuheisuutta tyhjäälässyttävän urheilumaailman keskelle.

Ja tietysti futisfania lämmitti se tapa, jolla Mourinhon kokoamat joukkueet pelasivat voittavaa jalkapalloa. Nero järjesteli haluamansa palaset kentälle siten, että pelaajat löysivät toisensa kuin ulkomuistista. Mourinhon Chelsea ja Porto pelasivat parhaimmillaan 2000-luvun tehokkainta ja moderneinta jalkapalloa.

Nyt joku alkaa tietysti viisastella Mourinhon Chelseassa käyttämistä rahasummista. Totuus on kuitenkin, että raha ei pelastanut miehen uraa Chelseassa, vaan pikemminkin tuhosi sen.

Seuran omistaja Roman Abramovits päätti kaikessa kekseliäisyydessään hankkia tähtikaksikon Michael Ballack & Andrei Shevtsenko. Ja bäng - nerokas pelisysteemi hajosi. Mourinho ei noita kavereita jengiinsä halunnut, mutta miljoonainvestointien jälkeen heitä oli pakko peluuttaa. Nähdyin tuloksin.

Korskean käytöksensä jälkeen Mourinho saa eron hetkellä kuulla varmasti kunniansa verenhimoisessa brittimediassa. Täältä Suomesta sen sijaan löytyisi ymmärtäjä.

Idolini tavoin pukeudun tänä iltana tummaan villapoplariin, käännän kaulukset pystyyn ja rukoilen jalkapallojumalia. Tulethan takaisin nero-Mourinho.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.