Tulevaisuuden hämärä

Tulevaisuuden ennustaminen ei ole maailman helpoimpia tehtäviä. Varsinkin harrastelijakolumnistille se tuottaa ylivoimaisia ponnistuksia. Mikä onkaan muistellessa ja ruotiessa menneitä aikoja ja tapahtumia. Kukaan ei enää muuta tehtyä muuksi, mutta tulevaisuus, mikä epävarma sykkyrä!

Viime viikkojen aikana on päivittäin kuultu lomautuksista, supistuksista, yrityskaupoista ja tehostamisista. Niissä pääsisältö on se, että pienemmällä väellä ja vähemmillä kuluilla on pakko selviytyä. Tavaraa tarvitaan vähemmän kuin ennen, kauppaa käydään varovaisemmin, luottamuspula muokkaa käyttäytymistä. Kun kaikkialla maapallolla on sama tieto tarjolla reaaliajassa ja markkinat hermoilevat, ei ole ihme, että yleismaailmallinen taantuma on tätä päivää.

Tästä kaikesta voi kehittyä finanssialan oppitunti, joka muistetaan siellä, missä on hiekan päälle rakennettu. Miten sitten Suomessa, missä asioiden kerrotaan olevan vakaalla pohjalla? Olemmeko pohjoisen lintukodon asukkaita vailla huolen häivää kulutusjouluun laittautumassa? Valitettavasti turvallisen lintukotomme seinät on juuri pakkasten edellä purettu ja räntää sataa sisään. Olemme maailman armoilla siinä missä muutkin.

On ikävä kirjoitella tällaista joulun alla. Hyvän tahdon juhlaa ei pitäisi pilata, vaan julistaa kaiken olevan kunnossa. Ja onhan se monella näin, esimerkiksi eläkeläisillä, joiden sankkaan joukkoon olen sukeltanut. Toista on työelämässä olevien kohdalla: missä päin paperimies seuraavaksi saa lopputilin ja kuinka kauan maatalousyrittäjä pysyy kotikonnuillaan, jos yrittäjätulo alenee vuodessa 37 prosenttia.

Kuinka pärjäävät koneyrittäjät, liikennöitsijät tai matkailuyrittäjät? Ja minkä laajuisena kannattaa byrokratian koneistoa ylläpitää, jos verokertymät supistuvat merkittävästi?

Ei käy kateeksi poliitikkoja, ei todella, olkoot sitten eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa, ministereinä tai väestötappiota kirjaavan maalaiskunnan valtuustossa. Ei ole helppoa, kun ei tiedä kuinka päin maailma ensi vuonna makaa.

Lohtuna on tietysti se, että asioilla on tapana järjestyä, jos ei hyvin, joten kuten kuitenkin. Kun tämä ei ole ensimmäinen kerta, oon hyvä muistaa, että paljon pahempaakin on kestetty. Niistä ajoista kuultiin kertausta itsenäisyyspäivän tienoossa. Veteraanit kertoivat kohtalonvuosista, joista sittenkin selviydyttiin. Ja tutkijat ahertavat kammioissaan ja julkaisevat tietoa menneestä. Ja tämähän ei ole vain suomalainen vaan myös yleismaailmallinen ilmiö. Vaikka tietäminen tekee kipeää, tietäminen myös vapauttaa.

Joulukuinen hämärä rajoittaa paljon elämää varsinkin täällä peräkylillä kaukana katuvaloista. Vilkaisu kalenteriin lohduttaa ja helpottaa: kolmen kuukauden kuluttua kaputtelemme pihamailla jo huikaisevassa auringonpaisteessa. Kestäähän tämän väliajan, kun ei valita.

Talouselämän lainmukaisuuksiin kuuluu taantumat ja nousukaudet. Aaltoliike nostaa ihmisreppanan pohjan kautta takaisin harjalle kuin lastun Tehinselän pärskeissä. Ihminen, varsinkin yksi suomalainen on yhtä voimaton kuin lastu laineilla monien miljardien ihmisten meressä. Liiallinen murehtiminen tekee pahan olon, mutta kohtuullinen huolenpito on viisasta ja terveellistä. Kun kaveria ei jätetä, tämä muistaa ja auttaa taas vuorollaan uusissa elämäntilanteissa.

Kirjoittaja on vanhaisäntä ja kotiseutuneuvos Kuhmoisten Kissankulmalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.