Tulevaisuuteen ja takaisin

Loppusyksystä Suomessa ilmestyi kaksi mielenkiintoisesti toisiinsa limittyvää työtä: filosofi Pekka Himasen ansiosta paljon huomiota saanut valtioneuvoston tulevaisuusselonteko sekä jo ennen sitä Jyväskylän Koulutuskeskus Oy:n psykologin Mauno Niskasen kirja Organisaatiot ja johtaminen. Leiritulilta globaaliin maailmaan.

Tulevaisuusselonteon horisontti on olennaisesti tulevaisuudessa, vuoden 2030 Suomessa. Niskasen esitys lähtee ihmisen hominisaatioprosessista miljoonien vuosien takaa. Ensimmäiset johtajuuden ja organisaatiomuotojen tarkastelut alkavat esihistoriallisista metsästä–keräilijä-yhteisöistä.

Niskanen osoittaa kiehtovasti, kuinka erilaiset johtajuudet ja yhteisöjen tavat järjestäytyä kumpuavat yhteisöjen talouden perustasta. Monet yhä elävät johtajuuden rakenteet ovat ikivanhoja.

Biologinen evoluutio asetti reunaehdot. Kulttuurievoluutio – ihmisen kyky reagoida ympäristönsä ärsykkeisiin niitä muokaten – eteni, kun luolamiehet leiritulillaan välittivät verkostoilleen informaatiota kokemuksistaan. Se avasi tien, josta ihmisten maailma kehittyi sellaiseksi kuin siitä sitten tuli.

Jo pyramidien Egyptissä tunnettiin hallinnon pyramidiorganisaatiot. Vuosisatojen kuluessa ne jalostuivat weberiläisiksi byrokratiakoneistoiksi, joiden puhtaiden muotojen kauttakin on jatkunut jo satoja vuosia.

Nyt globalisaatio on supistanut maapallon aidosti maailmankyläksi, jossa luovat yhteisöt voivat nykytekniikan ansiosta kuvainnollisesti istua samalla nuotiolla Kaliforniassa ja Suomessa. Niskanen puhuukin paluusta leiritulille.

Tulevaisuusselonteon kanssa Niskanen on samaa mieltä uudentyyppisen johtajuuden tarpeesta. Hän kuitenkin oudoksuu niitä kovia odotuksia, joita selonteko asettaa varsinkin julkiselle sektorille.

Julkishallinto on vanhojen ajatustapojen vanhin, jäykin ja byrokraattisin linnoitus. Johtamisessaan ylhäältä alaspäin suuntautuva byrokraattinen organisaatio reagoi muutoksiin aina hitaasti, jopa vastustellen, sillä sen nimenomainen vahvuus on ollut jatkuvuuden turvaaminen.

Suomessa byrokraattisten pyramidien aika jatkui vuosisatoja, 1980-luvulle saakka. Sen jälkeen hallinnon rakenteet ovat olleet jatkuvassa myllerryksessä, jossa muun muassa vanhat läänit vaihtuivat suurlääneiksi ja katosivat lopulta kokonaan. On nähty kymmeniä erilaisia ohjelmia, joiden sisältöjä tai lyhenteitä edes asiantuntijat eivät tunnista.

Julkishallinnon sijaan Niskanen panisikin painopisteen uusiin yrityksiin, joilla ei ole vanhojen organisaatioiden painolastia. Silti lopullisissa johtopäätöksissä on paljon samaa.

Tulevaisuusselonteko luottaa uudenlaiseen yhteisöllisyyteen sekä uusiin johtamis- ja toimintatapoihin nojaavaan rohkean kokeilevaan yrittäjäkulttuuriin vuonna 2030.

Niskanen katsoo, että biologinen ja kulttuurievoluutio yhdistyvät parhaalla tavalla pienryhmien toimintaan ja niiden välisiin verkostoihin keskittyvissä johtamismalleissa. Hänelle se ei kuitenkaan ole hyppy tulevaisuuteen vaan paluuta takaisin ihmiskunnan alkulähteille: pienryhmiin, leiritulille ja verkostoihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.