Tulossa ainakin ravistelua

Osuvin tähän mennessä annettu arvio kokoomuksen uudesta puheenjohtajasta Alexander Stubbista on puoluetoveri Janne Sankelon kiteytys.

Hän arvioi Stubbin valintaa siteeraamalla lempifilosofiaan James Bondia: Stubb johtaa nyt kokoomusta eteenpäin ravistettuna, ei sekoitettuna.

Arvio on kadehdittavan osuva.

Stubb nimittäin ravistaa puoluettaan olemalla tietyissä asiakysymyksissä kuin paraskin vasemmistopoliitikko. Toisissa asiakysymyksissä Stubb puolestaan vetää niin oikeistolaista linjaa, että peruskokoomuslaisia hirvittää.

Stubb ei ole perinteisen suomalaisen poliitikon prototyyppi, senhän me jo tiedämmekin – ja ennen kaikkea hän tietää sen itse.

Stubb liputtaa vahvasti useiden nimenomaan vasemmistolle kuuluvien teemojen puolesta. Sellaisia ovat muun muassa ihmisoikeudet ja ympäristöasiat – jotka ovat keskeisiä tietenkin myös vihreille.

Kosmopoliitti Stubb pitää vahvasti esillä kansainvälisen politiikan vastuukysymyksiä – juuri sama aihepiiri on tuttu myös vasemmistolaisista politiikan lin-jauksista. Niitä tarvitaan, kun globaali maailma tuottaa uusia yhteisiä ongelmia, joita ovat esimerkiksi lapsityövoima, maahanmuuton kysymykset, pakolaisuus tai ilmaston saasteet.

Euroopan Stubb mielellään näkisi tiiviisti yhteen liittoutuneena maanosana, joka toimii aktiivisesti kansanvälisessä politiikassa vastuun kantajana ja sivistysesimerkkinä muille. Mutta vanhanaikaisena imperialistina häntä ei todellakaan voi pitää.

Kokoomus siirtyy Stubbin luotsaamana oikealle, toistellaan nyt. Eikä ihme: Stubb kannattaa avoimesti Nato-jäsenyyttä ja ta-loudessa hän haluaa karsia julkisia palveluja sekä korostaa yksilöä. Puheenjohtajatenteissä hän korosti oikeistolaisuuttaan, mutta valinnan jälkeen hän ollut halukas luomaan vähemmän oikeistolaista kuvaa itsestään.

–?En ota itselleni oikeistolaisen leimaa, hän torjui tv:n uutislähetyksessä. Kokoomuspoliitikon suusta lause vaikutti jokseenkin oudolta.

Kuulostaa varmasti huvittavalta rinnastukselta, mutta Stubbissa ja keskustan puheenjohtajassa Juha Sipilässä on tiettyä samankaltaisuutta.

Molemmat tulevat puoluekoneiston ulkopuolelta. Tämä on olennainen ero moneen muuhun huippupoliitikkoon verrattuna.

Koneiston ulkopuolisuus mahdollistaa heidän toisin toimimisen. Sipilä on muun muassa sekoittanut kuvioita olemalla korostetun sovitteleva oppositiopoliitikko. Yllättävä toimintatapa toi Sipilälle nosteen, joka nyt tosin on jo sulanut.

Nähtäväksi jää, jäikö Sipilän sovitteleva asenne viime viikonlopun puoluekokoukseen. Joka tapauksessa hyvät keinot ovat nyt kalliit keskustalle, kun Stubb massahurmaa liikkuvaa väkeä myös keskustasta.

Yhteiskuntatieteen sanoin Stubbia voisi kuvata jälkimodernin ajan poliitikoksi. Jälkimodernilla tarkoitetaan maailmaa, jossa tutut rakenteet, suuret kertomukset ja perinteiset asetelmat ovat murtuneet ja kyseenalaistettu. Pakka on siis sekaisin – mutta jälkimodernin ajan poliitikko yrittää tehdä uutta jäsennystä alati monimutkaistuvasta maailmasta.

Juuri siksi Stubb on joissakin kysymyksissä hyvinkin vasemmalla ja toisissa taas oikealla – nimenomaan ravistaen, mutta entä sekoittaen?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.