Tungosta valehtelijoiden klubilla

Britanniassa on kuluvalla viikolla seurattu kunniatonta näytelmää, kun pääministeri Gordon Brownin aloitteesta työnsä käynnistänyt, Britannian tietä Irakin sotaan selvittävä työryhmä on kuullut maan entisen ulkopoliittisen johdon kiemurtelua.

Todistajalausunnoissa sotaa edeltäneistä päätöksistä on toistunut sosiaalitieteistä tuttu klassinen periodisointi ryhmäprosessin vaiheista, kun sotaretkestä ei tullutkaan lupailtua lyhyttä paraatimarssia: 1. Valtava innostus, 2. Jumalaton hämminki, 3. Helvetillinen sekaannus, 4. Järkiintymisvaihe, 5. Syyllisten etsintä, 6. Syyttömien rankaisu, 7. Ulkopuolisten palkitseminen. Lähes kaikki vaiheet on jo koluttu. Tosin moni niistä vaihtoi järjestystä tai meni muuten päällekkäin.

Tiistaina ulkoministeriön lakikysymysten pääneuvonantaja Michael Wood vakuutti itse asiassa pitäneensä sotaa Irakia vastaan kevättalvella 2003 laittomana ja kansainvälisen oikeuden vastaisena. Se ei kuitenkaan estänyt häntä jatkamasta tehtävissään vuoteen 2006 asti. Sen sijaan Woodin alainen, neuvonantaja Elizabeth Wilmshurst piti sotaa niin laittomana, että erosi heti hyökkäyspäätöksen jälkeen.

Keskiviikkona todisteli entinen oikeuskansleri, lordi Goldsmith. Hän oli vain pari päivää ennen sotaa perustellut hyökkäyksen laillisuutta YK:n päätöslauselmilla. Hyökkäyksellä ei kuitenkaan ollut YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta eikä muutakaan kansainvälisen oikeuden antamaa perustaa.

Tänään vuorossa on kuulemisten odotetuin vieras, entinen pääministeri Tony Blair - mies, joka omassa muistiossaan ennen sotaa väitti, että Irak kykenee käyttämään joukkotuhoaseitaan 45 minuutin kuluttua käskyn antamisesta. Noita aseitahan ei koskaan löytynyt, mutta uutinen muistion uhkakuvavääristelyistä huipentui aseasiantuntija David Kellyn itsemurhaan hallituksen uutisvuotojahdissa.

Blairilla on käsissään paljon enemmänkin verta, niin brittien kuin irakilaistenkin. Koko sotaanlähtö perustui systemaattiseen valehteluun. Blairin lausunnot erittäin epäsuositun sodan oikeutuksesta voivat vaikuttaa Britannian tulevien parlamenttivaalien tulokseen, vaikka kuulemisten loppuraportti on määrä julkistaa vasta kesällä vaalien jälkeen.

JOSSAKIN on aina se raja, jossa totuus loppuu ja valehtelu alkaa. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan valehtelu on aina tarkoitushakuista: Jos joku sanoo väärän totena luullen sitä todeksi, hän ei valehtele vaan on erehtynyt. Valehdella sen sijaan voi puhumalla tottakin, jos luulee totta vääräksi ja kertoo sen tarkoituksenaan valehdella. Tästä voi itse kukin päätellä, valehteliko Anneli Jäätteenmäki omassa Irak-jupakassaan.

Kirjailija Mark Twain löysi valheita peräti 869 eri lajia. Blair ja Yhdysvaltain presidentti George W. Bush syyllistyivät niistä aivan riittävän moneen. Yhdysvalloissa se tosin on lähes maan tapa, sillä jo Kuuban ohjuskriisin yhteydessä Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja Arthur Sylvester linjasi, että hallituksella on oikeus valehdella tilanteissa, joissa kansallinen turvallisuus on uhattuna.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.