Tunkua joulukaupungiksi

Marraskuun lopussa BBC listasi uutissivuillaan Euroopan parhaiksi joulukaupungeiksi Kölnin, Wienin, Brüggen, Strassbourgin ja Prahan. Muitakin joulukaupungiksi itseään mieltäviä paikkoja löytyy. Joulukaupungeiksi on nimetty milloin Kööpenhamina, Bremen, Nürnberg, Berliini, Rostock, München, Tallinna, Tukholma, Budapest ja jopa Rooma ja Moskova.

ITSE OLEN kerran ollut Moskovassa jouluna eikä siellä tuntunut lainkaan joululta lukuun ottamatta raitiovaunuissa ja metroissa supussa kannettuja kuusia. Syynä oli, että moskovalaiset viettävät jouluaan eli pakkasukon juhliaan meidän joulumme jälkeen. Ainut hyvä asia oli, että meikäläinen kaupallinen jouluhumu kaupungista puuttui. Tosin käyntini osui ajankohtaan, jolloin elettiin vielä perestroikan viime vuosia, ennen Neuvostoliiton romahtamista. Markkinatalous lienee muuttanut asioita sielläkin.

Joulurauhan julistavaa Suomen Turkua on vanhastaan pidetty joulukaupunkina. Nyttemmin myös muut kaupungit ovat ryhtyneet markkinoimaan itseään sellaisina. Titteliä havittelevat ainakin Tampere, Kuhmo, Naantali, Kokkola, Kouvola, Helsinki ja Rovaniemi. Jälkimmäisen kyllä ymmärrän joulupukinmaan läheisyyden takia, mutta millä lihaksilla nuo muut kaupungit sellaisiksi mielivät?

OLEN POHTINUT joulukaupunki-kysymystä viime viikkoina käytyäni Hangossa, jonka museoon perholaissyntyinen museonjohtaja Marketta Wall apulaisineen on loihtinut näyttelyn Joulun taikaa. Vanhojen joulukorttien ja itäsaksalaisten lasikoristeiden lisäksi näyttelyssä on runsaasti Hangossa valmistettuja joulukoristeita, joiden tekijä on hankolainen Koristevienti Oy. Kaupungissa vuodesta 1946 toiminut yritys on tuottanut koristenauhojen, -pallojen ja kuusen latvatähtien lisäksi hauskoja tonttuhahmoja, jotka kätkivät kekseliäästi sisäänsä makeisrasian. Sellaisia muistan lapsuudestani. Monilla tontuilla oli kuminaamiot, joiden maalaamiseen myös Marketta Wall oli kotirouva-aikoinaan osallistunut.

Varsinaisen ahaa-elämyksen koin kuitenkin katsoessani museon seinällä olevaa ilmakuvaa Koristevienti Oy:n hulppeista tuotantohalleista. Kuvateksti kertoi, että hallissa on tuotantotilaa noin 7000 neliötä. Yritys vie tuotteitaan kaikkiin maanosiin puhumattakaan päämarkkina-alueesta Euroopasta.

JOULULLA OLISI siis huomattavasti pitempi sesonki kuin lyhyellä Hangon Regatalla, josta Hanko tunnetaan. Parannusta on kuitenkin tulossa. Kirjamarkkinoilla käteeni osui viehättävä kirja Talviunelmia, johon Hangossa asuvat toimittaja Pia-Maria Lehtola ja valokuvaaja Tomi Parkkonen ovat kirjoittaneet ja kuvanneet hankolaisia villoja. Aineksia brändin luomiseen olisi siis laajemminkin.

Niitä olisi ollut myös Jyväskylällä, mutta ei. Aivan liian helposti kuorojen kaupunki antoi Nurmeksen napata joululaulukaupungin arvonimen. Hannikaiset vaikuttivat paljon pidempään Jyväskylässä kuin syrjäisessä Nurmeksessa. Pitäisiköhän jyväskyläläisten olla sukkelampia, kuten Minna Canth olisi sanonut? Ja jos joulu ja -laulut on menetetty, niin mikä se voisi olla (muu kuin Alvar Aalto)?

Kirjoittaja on kriitikko ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.