Tunteella kaiken maailman katsomoista kyliltä ja kotoa

Työni ja osin oman urheiluhulluutenikin ansiosta olen istunut, elänyt ja tuntenut monessa katsomossa.

Torinon olympialaisten jääkiekkofinaali, Virpi Kuitusen kolmen kullan juhlat Sapporossa, Janne Ahosen viides voitto mäkiviikolla ja koripallolegenda Ervin "Magic" Johnssonin vierailu joskus kauan sitten Helsingissä ovat kaikki ihoni alla.

Olen tuntenut jalkapallon La Ligaa, Kreikan liigaa, Bundesliigaa ja Veikkausliigaa, jääkiekon SM-liigaa ihan liikaa, koripallon NBA:ta ja jos jonkin lajin MM:ää, EM:ää ja SM:ää. Lisäksi tarjolla on NHL:ää, AHL:ää, PM:ää, pm:ää ja evvk:ta niin, ettei palstoilla millit riitä.

Urheilun suurkuluttajalle, ahneelle penkkiurheilijalle ja kyltymättömälle katsojalle, näköaistimuksia tärkeämpää on kuitenkin aina se, mille hetki tuntuu.

KESKIVIIKON myöhäisilta Etelä-Philadelphian valtaisan urheilukompleksin Wachovia Centerissä jätti minuun lähtemättömän jäljen. Kun 20 297 ihmistä syttyy, hengittää, huokaa, pettyy ja lopulta roihahtaa ilmiliekkiin samaan tahtiin, haukkaa kyynisinkin urheilutoimittaja elämyksen.

Paikallinen kello hiipii kohti keskiyötä. Mennään jatkoerää kamppailussa mahdollisuudesta tai kuolemasta. Pelikello pysähtyy ajassa 65.59. Takana on taukoineen kolme ja puoli tuntia kouriintuntuvaa jännitystä. Piinan, puristuksen ja pelon leikkaa hetki, jota monet ovat odottaneet jopa vuosikymmeniä: linjan yli lipuva kiekko antaa unelmalle ainakin tekohengitystä. Se kantaa varmuudella perjantaihin, maanantaihin ja ehkä jopa seuraaviin NHL-finaaleihin, jotka on jaksettava ennen kuin yli sadan ottelun kausi on ohi, eletty: voitettu tai kärsitty.

Neljän voiton jälkeen summeri soittaa joko Vantaan ja Chicagon Antti Niemelle mustine haukkakavereineen tai Savonlinnan Ville Leinolle ja Kuopion Kimmo Timoselle lentäjäveljineen Philadelphian kaduillakin näkyvän kansanjuhlan.

KUN LORDI STANLEYN lahjoittama kiertopalkinto viimeistään ensi viikolla nousee myös jonkun uuden suomalaispelaajan käsivarsille, aateloituu hetkessä vuosien työ. Tylsät juoksulenkit saavat tarkoituksensa, kamppeisiin vuosien saatossa kuivuneesta hiestä maksetaan markkinoiden korkein hinta. Tarvitaan ehkä vain yksi maali, ja yhden, kahden tai koko joukkueellisen miehiä unelma on täysi.

ELÄMÄN ISOSSA kuvassa, laajakulmalla otetussa, urheilulla voitettu voi olla jollakin toisella pelikentällä hävitty. Mutta sellaista on elämä.

Philadelphiassa aurinko on noussut joka päivä Flyersin viimeisimmän mestaruusvuoden 1975 jälkeenkin. Viisi jääkiekon finaalien pettymystä ei ole vienyt ihmisten uskoa mahdollisuudesta mestaruuteen, ja siitä urheilussa on lopulta kysymys.

Broad street Believin' eli kotikadun väki luottaa.

Ja jos 20 000 ihmistäkin luottaa yhtä aikaa samaan asiaan on varmaa, että väärässä on paha olla, vaikka olisi linjan toisella puolellakin.

Stanley Cup -huumassakin on kuitenkin hyvä muistaa, että urheilu on maailman tärkein asia, jolla ei ole mitään merkitystä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheilutoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.