Tuorein sotaveteraanimme

Saara Jantusen henkilökohtaisella otteella kirjoittama Infosota on vuoden räväkin kirja. Jantunen on sotatieteen tohtori ja puolustusvoimien informaatiosodankäynnin asiantuntija.

Jantunen kertoo Venäjän informaatiosodankäynnistä ja sosiaalisen median käytöstä väärän tiedon levittämisessä. Pääviesti on, että Suomi on Venäjän tietoisen informaatiosodankäynnin kohteena. Venäjä pyrkii vaikuttamaan painostamalla, suostuttelemalla ja uhkaamalla.

Hybridisodankäynti nousi otsikoihin, kun pienet vihreät miehet valloittivat Krimin. Venäjä teki onnistuneen valtauksen ilman, että se oli sodassa tai ampui laukaustakaan. Päinvastoin se kiisti kaiken.

Hybridisota on pelottava, sillä se laskee sodan kynnystä. Hybridisota ei pakota hyökkääjää panemaan kaikkea peliin ja tulemaan näkyväksi.

”Hybridisodankäynnin kohteeksi joutuva yhteiskunta joutuu elämään (..) rauhan tilassa. Sen odotetaan kunnioittavan avoimen yhteiskunnan perusarvoja samaan aikaan kun niitä käytetään aseena itse yhteiskuntaa vastaan, ja se joutuu käymään rintamasotaa, vaikkei virallisesti olekaan sodassa. Juuri sodanjulistuksen puuttuminen kuvaa tämän päivän hybridisotaa parhaiten.”

Kun sitaatin ymmärtää, on helppo ymmärtää Jantusta. Hän näkee ”vihollisen” niin monessa paikassa, että avoimeen yhteiskuntaan tottunut hätkähtää. Eivätkö demokratiassa erilaiset mielipiteet ovat normaaleja?

Jantusen mielestä hyväntahtoiset hölmöt ovat informaatiosodankäynnissä isänmaalle vaaraksi. Näitä ihmisiä Venäjän väärän informaation koneisto käyttää hyväksi. Heitä eivät ole vain Johan Bäckmanit, Juha Molarit vaan esimerkiksi Erkki Tuomiojat (sd.) ja Paavo Väyryset (kesk.).

”Ukrainaa koskevassa uutisoinnissa on turvauduttu lähes yksinomaan Kiovan hallituksen, Naton ja Yhdysvaltain antamaan informaatioon, jota on välitetty ilman lähde- ja mediakritiikkiä”, Väyrynen kirjoitti. Jantusen mukaan Väyrynen toisti sanoissaan Venäjän narratiivia (kertomusta). Se oli Venäjälle taistelun voitto.

Jantusen kirja pakottaa lukijan miettimään suhtautumistaan Venäjään. Onko Venäjä rauhanomainen naapuri vai Neuvostoliiton suurvalta-aikaa uusintava ”pahan valtakunta”?

Saara Juntunen onkin maamme tuorein sotaveteraani – mutta hänen paikkansa ei ole Kaunialan sotavammasairaalassa.

Kirjan kotimainenkin osuus on mielenkiintoinen. Suomi on sisäisessä informaatiosodassa rasistisen äärioikeiston kanssa. Verkossa on valheita levittäviä sivustoja. Äärioikeistolaisten kannatus on ollut pientä mutta röyhkeät valheet vetävät osaa ihmisiä puoleensa.

Jantunen ei päästä ketään – valtavirtaakaan – vähällä.

”Amerikkalaista hapatusta vastustavat metsämökkifilosofit eivät vakuutu siitä, että Suomen pitäisi puolueettomuuslinjansa sijaan kuulua länteen. Moni argumentoi, että toimimalla Yhdysvaltain kumppanina Suomi hyväksyisi Yhdysvaltain tekemät virheet ja rikokset. Väite on yhtä looginen kuin se, että osallistumalla pohjoismaiseen yhteistyöhön Suomen kanssa Ruotsi hyväksyisi vuoden 1918 punavankien joukkosurmat.”

Infosodan juoksuhaudat ovat tehneet kovasanaisen veteraanin. Sota on käynnissä – mielipiteistä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.