Tuotto vieraiden taskuun

Suomessa odotetaan kiihkeästi uusia nokioita talouden kasvun veturiksi. Samaan aikaan päivitellään hoivapalvelujen lisääntynyttä tarvetta ja ikääntyneiden määrän kasvua. Jostain olisi saatava rahaa, jotta palvelut voitaisiin turvata.

Sosiaali- ja terveysmenot eivät kuitenkaan voi paisua, vaikka tarvetta olisi. Julkinen sektori ei voi kasvaa, vaan sitä on päinvastoin pyrittävä reilusti supistamaan, tuskaillaan jotakuinkin kaikissa Suomen kunnissa.

Tilanteeseen pitää siis saada muutos. Sitä paitsi muutoshan on nykyaikana toimeliaisuuden merkki, tietävät kuntapäättäjät. Ja erityisen toimeliaana ratkaisuna pidetään nyt hoivapalvelujen yksityistämistä.

Ostetaan palvelut ulkoa ja yritetään raapia rahat jostakin kokoon, päättäjät päättelevät. Näin saadaan tehtyä ratkaisu kinkkiseen tilanteeseen ja liikahdetaan asiassa eteenpäin, huokaistaan.

 

Mutta jotain kummallista tässä on. Yhtäällä etsitään tuottavaa bisnestä ja samalla työnnetään sellainen väen vängällä kansainvälisten yritysten käsiin.

Hoivayrityksissä riittää tulevaisuudessa asiakkaita. Se on pomminvarma bisnes – annetaan siis se pois ulkomaisille yrityksille.

Tämä on merkillistä logiikkaa: kun nenän edessä on syntymässä uudet markkinat, luovutaan niistä ja tehdään se vieläpä niin, että ulkomaiset firmat voivat ulosmitata itselleen suomalaisten verorahat mahdollisimmin hyvin.

 

Onkohan yhtäältä kyse myös siitä, että julkinen sektori nähdään itsessään ongelmaksi ja siksi siitä halutaan päästä eroon – näköjään hinnalla millä hyvänsä.

Eikö järkevämpää olisi viritellä julkista sektoria uuteen uskoon suunnitelmallisesti ja pyrkiä luomaan siitä kansallista varantoamme kasvattava tekijä? Kai yksityistämisen voisi tehdä hallitumminkin – siten, että kasvubisneksen taloudelliset hyödyt jäisivät kasvattamaan omaa kansantalouttamme.

Näin toimiminen tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että kunta kokoaisi alueensa yrittäjät, järjestöt ja kuntalaiset yhteen ja pyrkisi yhdessä ratkaisemaan julkisen sektorin ongelmia ja tuottamaan palveluja. Kaikkia ongelmia tuskin saataisiin ratkaistua, mutta varmasti alueellinen yritystoiminta vilkastuisi – ja juuri sehän on tarkoituskin.

Nyt näin suunnitelmallisesti ei toimita, vaan julkisen sektorin yksityistetty työ annetaan ylikansallisille yrityksille, joka vie verorahansa paratiiseihin. Ja me jäämme vilkuttamaan menetetyille tuloille kestävyysvajeemme kanssa.

 

Miten tämä on mahdollista? Onko yksi selitys se, että muutoksen eetos elää kunnissa niin vahvana, että enää ei ehdi harkitakaan. Siksi alistutaan itsestään selvänä nykyiseen suunnittelemattomaan julkisen sektorin keventämiseen – ja luovutaan siitä ainoasta toimialasta, jossa juuri nyt näkyy kasvupotentiaalia.

Ja älkää vain sanoko, että nämä päätökset johtuvat EU:n kilpailulainsäädännöstä, jonka ”pakottamana” kunnat joutuvat valitsemaan ylikansalliset terveyspalveluyritykset paikallisten sijaan.

Jos säädökset ovat huonoja, on niitä voitava muuttaa. Ihmisten tekemiähän nekin päätökset ovat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.