Turnaus, joka ravisti urheilua

Vaalipäivän aamukävelyllä Stadin keuhkoissa.

Taka-Töölössä ovat liikkeellä äänestäjät ja virpojat, oletettavasti samankaltaisin ”sulle mulle” -ajatuksin.

Kesäranta, Mäntyniemi, Tamminiemi. Sopusuhtaisuus alkaa huvittaa. Ei paha maa lainkaan.

Seurasaaren sillan kupeessa kahvila Mieritzin tarjoilija nostaa terassin tuolit kenoasennosta pystyyn. Sillan kaiteella yksijalkainen lokki levittää kaksi siipeä.

Pysyvyyden vaikutelma, ikään kuin mikään ei ikinä muuttuisi. Muuttuu kuitenkin.

Sitten illalla Espoon areenalla.

Ennen kuin kiekko putoaa jäähän, vilkaisen ennakkoäänestyksen tulosta. Viisaampaa olla kommentoimatta, voisi tulla sanomista.

Pidättäydytään jääkiekossa. Koska se antoi enemmän.

Suomalainen lätkä otti askeleen, ei vaan loikan. Naisleijonat on saanut aikaan muutoksen, jota pitää tervehtiä isolla ilolla.

Jääkiekko – miksei koko kilpaurheilu – on tänään käsitteenä vähän raikkaampi kuin vielä perjantaina. Lajia on skaalattu täyteläisemmäksi ja raikkaammaksi. Inhimillisemmäksi, joku voisi sanoa.

Kultaa ei tullut. Vaikka läheltä liippasi. Sunnuntaina ei kaukalossa näkynyt, että USA:lla on pitkän linjan järjestelmä ja yli 60 000 rekisteröityä tyttö- ja naispelaajaa. Suomella vasta aihio ja vajaat 4 000.

Pitäisikö harmittaa?

Totta, mestaruuden menettäminen risoo aina, varsinkin näin katkeralla tavalla. Mutta silti harmittaa vähemmän kuin koskaan. MM-hopea sisältää niin paljon tarinaa, tunnetta ja hyvää.

Katsomossa pieni tyttö jaksoi heiluttaa Suomi-lippua koko ottelun ajan.

Ilmassa ja hänen ilmeessään ei väreillyt pettymys. Katseesta näki tulevaan.

Muutos on tässä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .