Tuska on yhtä tuskaa

Pyöreätä kymppiä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna juhlinut Tuska Open Air on festivaali, joka on perinteisesti ja nimensä mukaisesti ollut tuskallinen kokemus.

Tuskan aiheuttama tuska alkaa jo varhain talvella. Imperiumi.netin messulaudalle ilmestyy pimeyden ja tuiskun takaa jokavuotinen ketju, jossa pohditaan, että mitä päälle Tuskaan.

Tässä eksistentiaalista angstia tirisevässä keskustelussa etupäässä naisihmiset yrittävät jäsentää, että millä pvc:n, platform-saappaiden ja muun tilpehöörin yhdistelmällä saalistaisi parhaiten Kaisaniemen yön kuningattaren epävirallisen manttelin.

Äijien ongelma on päinvastainen. Siinä missä naiset keskittyvät vartalonsa verhoamiseen, pyrkivät miehet erottamaan ensin mainitut vaivalla suunnitellusta vaateparrestaan.

Kysymys "irtoaako Tuskassa piirakkaa" on monen toivoa täynnä kohti Kaisaniemen porttia harppovan metallipään mielessä.

Tämä toive muuttuu tuskaksi viikonlopun valuessa kohti vääjäämätöntä päätöstään, lukuisten iskuyritysten osoittautuessa yhtä menestyksekkäiksi kuin Van Halenin yhteenpaluu.

Jos taas käy niin, että leijonanharjainen viikinkimme onnistuu vetämään pikaiset halukkaan naaraan kanssa vähiten haisevassa bajamajassa, alkaa humalaisen hurmoksen haihtumisen myötä tietoisuutta takoa tuska ehkäisyn riittämättömyydestä.

Jos pariutuvilla nisäkkäillämme on ollut järki matkassa eli soidinmenoihin on ryhdytty asianmukaisin suojausvälinein, voi tuska multiploitua suorastaan järisyttäviin mittasuhteisiin, kun käy ilmi, että Espoossa asustava urhomme onkin erehdyksessä saalistanut morsiamekseen neidon Rovaniemeltä.

Eräät osaavat lääkitä Tuska-tuskaansa tilan vaatimalla järeydellä. Tiedottomaksi itsensä juominen on valitettavasti vain tilapäinen ratkaisu. Fyysinen tuska neljän promillen kännin jälkeen, poliisin juopposäilöstä havahtuessa, voi saavuttaa suorastaan eeppiset mittasuhteet.

Tämäkin kalpenee sen henkisen tuskan rinnalla, kun tietää tulleensa raahatuksi kuin perunasäkki pitkin Kaisaniemen pölyistä tannerta, kaiken kansan töllisteltävänä ja etenkin, jos valitettava sammahtaminen on tapahtunut ennen yhdenkään suosikkibändin keikkaa.

Samankaltaiseen lopputulokseen pääsee myös aloittamalla Tuskassa miehiset taisteluriitit. Juoppoputkassa onkin aikaa miettiä sitä tuskan määrää, joka kumuloituu tulevan pahoinpitelysyytteen oikeuskäsittelyn aikana.

Tuskaa on myös huomata kahden diggaamansa bändin soittavan samaan aikaan. Mammuttimaisempaa ahdistusta tajuntaan lykkii taas se, jos huomaa Slayerin aloittavan sunnuntai-iltana kello 19.30 ja kotiin, pohjoiseen lähtevän kyydin aloittavan kello 14.

Tuskaa on myös hyvänlaatuista. Moshpitissä aikaansaatu maitohappojen ja verenpurkaumien cocktail on sitä parasta laatua.

Mukavaa epämukavuutta synnyttää myös kadoksiin karjuttu ääni. Vaikka kommunikaatio tapahtuisikin loppuillan käsimerkeillä tai varikselta kuulostaen, voi olla tyytyväinen annettuaan kannatuksensa Carcassille tai Kreatorille.

Kirjoittaja on Baana-sivujen tuottaja ja musiikkikriitikko.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.