Tutkija, astu alas torjumaan humpuukia!

Selvitysten mukaan suurin osa suomalaisista uskoo tieteeseen, eli menetelmään, jolla saadaan maailmasta mahdollisimman objektiivisesti tietoa. Tieteenvastaisuus on tietyissä piireissä kuitenkin hyvin suurta ja sosiaalinen media antaa tällaisille äänille aiempaa enemmän tilaa.

Lisäksi valitettavasti viihteeseen tähtäävä, klikkausten ja huomionhakuinen media etsii usein käsittelemilleen aiheille vastakkaisiakin näkökulmia. Tällöin ovat tyypillisesti vastakkain vuosia aihetta tutkinut tieteentekijä ja aktiivinen, salaliitoista kiinnostunut googletietäjä.

Syntyy tasapainoharha, jonka takia asiaan perehtymätön katsoja tai lukija luulee, että vastakkaiset näkökulmat todella ovat yhtä tosia. Tämä ilmiö pelottaa usein meitä tutkijoita osallistumasta esimerkiksi haastatteluihin ja keskusteluohjelmiin.

Yliopiston ja tieteentekijöiden yhteiskunnallinen tehtävänkuva on muuttunut. Yhteiskunnallinen tehtävä ei ole enää vain komiteoissa istumista ja politikointia, vaan enenevässä määrin tieteellisen tiedon esilletuomista hyvällä, ymmärrettävällä yleiskielellä.

Olisikin tärkeää, että tieteellistä tietoa tuottavat ihmiset olisivat enemmän esillä perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa, koska muuten humpuukitiedon määrä riistäytyy käsistä. Nykynuorisolle sosiaalinen media ja erilaiset blogit ja tubettajat ovat jo merkittävä tiedon lähde. Erittäin usein nämä ovat kuitenkin huonoja tiedon lähteitä.

Kaikkia yksilöitä emme voi pelastaa humpuukilta, mutta älkäämme antako väärän tiedon levitä. Innostakaamme myös opiskelijoita yliopistoon opiskelemaan ja kriittiseen ajatteluun alaluokilta lähtien.

Pohjoismaiden ainoa tiedeviestintään erikoistunut viestintätoimisto Kaskas Media suosittelee tieteenviestinnästä tutkijoille seuraavaa:

“Käytä ääntäsi perinteisen median lisäksi suoraan sosiaalisessa mediassa. Kumoa “vaihtoehtoiset faktat” yksi kerrallaan ja kärsivällisesti. Ota tilaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Jos sinä et avaa suutasi, joku vaihtoehtoisia faktoja tarjoava taho ottaa mielellään aiheen haltuunsa. Kun julkaiset, varmista, että työsi on avoimesti saatavilla. Muistuta, että maailma ei toimi ilman tiedettä. Maailman vakavimmat ongelmat ratkeavat tieteen avulla.”

Blogi on tutkijoille ja opettajille yksi hyvä keino viestiä. Sen kautta on mahdollisuus saada ajatuksilleen paljon näkyvyyttä. Tämän lisäksi näkyvyys mediassa voi tuoda joidenkin tutkimusten mukaan lisää viittauksia myös tieteellisille artikkeleille.

Tämä on yksi syy, miksi kannustaisin, että kaikki välittäisivät omalla tavallaan alansa tietämystä myös tutkijankopin ulkopuolelle.

Humpuukitiedon kumoamisen lisäksi aktiiviset ja innostavat tieteen popularisoijat auttavat Jyväskylän yliopistoa saamaan opiskelijavalinnassa parhaita opiskelijoita. Samalla myös hyvät ja innostuneet opiskelijat ja erinomainen ympäristö ruokkivat oravanpyörää, jossa myös laadukkaan tutkijaviennin uhkaavasta alijäämästä päästäisiin ylijäämän puolelle.

Sellaisen vinkin tai muistutuksen annan bloggaamisesta kiinnostuneille, että blogikirjoittaminen ei ole perinteistä tiedejulkaisua vaan pyrkii tieteen popularisointiin. Liiallisesta tieteellisestä epävarmuudesta pitää uskaltaa välillä myös luopua. Tällöin kuitenkin tekstistä olisi hyvä käydä ilmi, milloin on kyse mielipiteestä.

On myös hyvä muistaa, että kun astuu esiin omasta norsunluutornistaan ihmisten keskuuteen, kaikki kanssakäynti ei välttämättä ole vain kivaa.