Työ sujuu ruotsinlaivalla seilaten, hiio-hoi

Ikä on vain mielikuva ihmisen omassa päässä. Nuoremmaksi itseään tuntee harvoin, mutta ikälopuksi yhä useammin. Viimeksi ennenaikainen kuolonkankeus iski viime viikolla, kun talvi tuli ja piti vaihtaa Uljas Musta eli nopea, 27-vaihteinen kesäpyörä kolmivaihteiseen mummotunturiin.

Eihän sillä päässyt eteenpäin kuin alamäessä. Sen lopussakin oli suuria vaikeuksia, sillä jalkajarrujen käyttö oli puolessa vuodessa unohtunut. Töihin meno kesti vilauksen sijasta ikuisuuden ja olo oli matkaa tahmoessa kuin satavuotiaalla.

Talvipyörä on se sama, joka hajosi keväällä kesken ylämäen ja heitti minut selästään. Sen sijaan että olisin vienyt pyörän Mustankorkealle, tulin kysyneeksi korjaamolta, saisiko menopelin kuntoon ja todellakin sai. Jopa edullisesti, kun samalla pyörä kuohittiin seitsenvaihteisesta kolmivaihteiseksi.

Vanhenemisessa on etujakin, yksi suurimmista se, ettei enää tarvitse ostaa juuri mitään. Vanhan korjaaminen ja kierrättäminen itselleen takaisin on kivempaa kuin shoppailu. Poikkeuksen tekevät kasvorasvat. Niiden pitää olla kohtuullisen laadukkaita, jottei naama ala muistuttaa vanhaa omenaa.

Siksi oli järkytys lukea kansainvälisen testin tulokset, joissa Lidlin kolmen euron päivävoide päihitti sokkotestissä kaikki kalliimmat, jopa parinsadan euron purnukat. Kaikki nämä vuodet kosmetiikkateollisuus on onnistunut höynäyttämään.

Sattumalta oma häviäjä-voide oli juuri loppunut ja säästin tyhjän purkin, johon voisin ostaa tuota halpaa ihmevoidetta. Purkin ansioista tulisi mukaan vielä kalliin voiteen plasebovaikutus. Tietenkin lähi-Lidlin voidehylly oli siltä kohtaa tyhjä ja on sellaisena pysynyt.

Talviaamuiset vanhusfiilikset onneksi unohtuvat nopeasti kun pääsee töihin. Meillä länsisiivessä työskentelevillä on nykyään heti aamusta hauskaa, sillä olemme nykyään työpäivän mittaisella laivamatkalla. Viereistä Aholaidantietä remontoidaan ja kun jyrä tasoittaa tietä päivästä toiseen, tärisee avokonttorimme aivan kuin lähtevä ruotsinlaiva.

Tavaksi on tullut, että esimies kuuluttaa aamulla laivan olevan lähdössä, mutta vielä odotellaan parin rekan ajamista sisään. Ravintolakansi avautuu aina kello 11, jolloin menemme joukolla työpaikkaravintolan buffetiin. Päiväkahvin aikaan olemme jo Maarianhaminassa. Harmiteltavasti taxfree ei ole ainakaan toistaiseksi vielä auennut.

Viime tiistaina Amerikkaan on äänestetty uusi presidentti. Tätä kirjoitettaessa tuloksesta ei ollut vielä aavistustakaan. Kaukoviisaana olen maanpaossa pienellä saarella kaukaisuudessa siltä varalta, että valittu on Donald Trump. Tarvittaessa haen saarelta turvapaikkaa ja ryhdyn viljelemään banaaneja. Venäjän vieressä on liian turvatonta kun mr. Trump ja mr. Putin ryhtyvät keskustelemaan ohjuksin.

Luultavasti viikossa tulee kuitenkin liian ikävä lunta, räntää ja Siperian ikijäältä puhaltavaa raikasta tuulta. Auringossa banaaneja kasvattaessa nahkakin rypistyy kuin vanhalla omenalla.

Lopuksi vitsi. Donald Trumpin kaksi entistä vaimoa sekä nykyinen ja Hillary Clinton pelasivat tenniksen nelinpeliä. Häviäjäjoukkueen palkinnoksi oli sovittu yö Trump Towerissa itse isännän seurassa. Peli ei ole vieläkään päättynyt.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.