Työn kohtuukäyttö on vaikeaa

Etätyö ei ole lyönyt itseään läpi siinä laajuudessa kuin joitakin vuosia sitten vielä kuviteltiin. 1980- ja 1990-luvuilla ihmisten uskottiin muuttavan innolla maalle, jossa he voisivat hyvien tietoyhteyksien turvin tehdä maaseudun rauhassa samaa työtä kuin he ovat tehneet kaupungin konttoreissakin.

Toisin kuitenkin kävi, näin kertoo äskettäin julkaistu Vaasan yliopiston tutkimus.

Hurjimmat etätyön laajuutta koskevat toiveajattelut eivät ole toteutuneet, vaikka ihmiset ovat olleetkin kiinnostuneita ainakin osittaisesta etätyön tekemisestä. Toisen tutkimuksen mukaan akavalaisista jopa 70 prosenttia on mukaan kiinnostunut ainakin kokeilemaan etätyötä.

ETÄTYÖTÄ on visioissa tarjottu ratkaisuksi työttömyyteen, elämänlaadun parantamiseen, työmatkaliikkumiseen ja ympäristöongelmiin.

Suurimpana ongelmana etätyön laajenemiselle on pidetty asenteita. Osa ihmisistä kokee vastenmielisenä ajatuksen tehdä töitä esimerkiksi kesämökillään. Etätyötä tekevät kertovat myös törmäävänsä työkavereiden kateuteen.

Vaasalaisen tutkija Kari Leinamon mukaan raportteja, kokeiluja ja ohjelmia on jo tehty kuinka paljon, mutta ei todellisuus siitä muuksi muutu: ohjelmien ja käytännön välillä on ristiriita.

Varmasti näin on. Kyse on tosin myös etätyön määrittelystä.

JOS etätyöksi määritellään ylipäänsä kotona tehtävä työ, niin johan tilanne näyttää erilaiselta. Ei-ruumiillista työtä tekeviä tietotyöläisiä koskevat tutkimukset kertovat nimittäin miten työ valuu vääjäämättä kotiin ja lomilla laiturin nokkaan.

Tällainen työntekijä on tavoitettavissa kellon ympäri. Pää on varattuna työasioille koko ajan, eikä hän ole henkisesti läsnä juuri siinä paikassa jossa fyysisesti on.

Pomo ei valitettavasti tule sanomaan, että nyt teet liikaa töitä, relaa jo. Juuri se on tutkijoiden mukaan tietotyöläisten ongelma: heidän on itsensä määriteltävä oman työnsä määrä.

Ja työhullujen Suomessa kärkkäästi pidetään huolta siitä, että se määrä ei ole ainakaan liian pieni. Kun tähän lisää taantuman tuoman työpaikan menettämisen pelon, ei työstä - kun sitä vielä on - uskalleta irtaantua vapaa-ajallakaan.

VOI OLLA, että juuri tämä on yksi syy, miksi etätyö ei ole lyönyt itseään läpi, kuten kuviteltiin.

Ihmisiä huolettaa pysyvätkö he kohtuudessa suuntaan tai toiseen: repeääkö työnteko ympärivuorokautiseksi vai lösähtääkö sitä kotona, eikä enää viitsi nousta aamulla sängystä ylös.

SUOMALAISTEN on vaikea olla kohtuukäyttäjiä työnteon suhteen.

Siksi työpaikkojen yhteisöillä on vähän kuin AA-kerhon rooli: yhteisössä on hieman helpompi tukea työhulluja suomalaisia pysymään työn suhteen kohtuukäyttäjinä. Aina se ei valitettavasti onnistu, kuten kasvaneista työuupumustilastoista ilmenee.

Kuten kenellä tahansa AA-kerholaisella, vastuu on viime kädessä aina käyttäjällä itsellään. Niin myös työteon ylikäytön suhteen.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.