Työväenliike vieraantui työstä

Nyky-yhteiskunnassa suojellaan työnantajia ja työpaikkoja työntekijöiden kustannuksella. Tämä tapahtuu ammattiyhdistysliikkeen ja vasemmistopuolueiden suopealla siunauksella. Samalla iso osa työntekijöistä - juuri ne pätkätyöläiset, joilla vakituista työtä ei ole - suljetaan ulkopuolelle selviytymään miten kuten jokainen yksinään.

Tämä on tuoreen Paskaduunista barrikadeille -pamflettikirjan keskeinen viesti.

Näin ei voi jatkua, toteavat kirjan kirjoittajat Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltokoski ja Miika Saukkonen.

Ja he ovat oikeassa.

AY-LIIKKEEN ja vasemmistopuolueiden olisi aika katsoa peiliin - tai pikemminkin ympärilleen. Silloin voisi havaita, että pätkäväelle on luotava uusia oikeuksia, jotta he pystyisivät hallitsemaan omaa elämäänsä. Perinteisten palkansaajien oikeudet ja saavutetut edut eivät tunnetusti ulotu pätkätyöläisille saakka, eikä niitä sellaisinaan edes kaivata uudessa tilanteessa.

Tästä voi vetää vain yhden johtopäätöksen: työväenliike on työstä vieraantunutta.

Kun pamfletin kirjoittajat aiheellisesti haastavat ay-liikkeen ja vasemmiston ajamaan myös muiden kuin vakituisessa palkkatyössä olevien asiaa, johtaa se väkisinkin sukupolviasetelman esille nostamiseen.

Vasemmistossa ja ay-liikkeessä suuret ikäluokat pitävät edelleenkin yllä vanhoja rakenteita, vaikka painetta muutokseen olisi.

ON KUITENKIN yksioikoista jäädä tuijottamaan ongelmaa pelkästään vanhat-nuoret-vastakkainasetteluna, jolloin se on liian helppo tyrmätä nuorten aikuisten vouhkaamisena.

Ongelma on sukupolvikysymystäkin laajempi. Joustotyövoiman kokemukset koskevat pian enemmän tai vähemmän kaikkia työntekijöitä. Jos työväenliike ei ota pätkäväen asioita hoitaakseen tarmokkaammin, ei koko liikettä enää kohta tarvita. Jäljellä on vain sekalainen joukko joustotyövoimaa ilman joukkovoimaa.

Pätkätyöläisten joukkovoiman kasvattamiseen pamfletin kirjoittajat juuri pyrkivät. He kehottavat pätkätyöläisiä kertomaan kokemuksistaan, ongelmistaan ja palkastaan muille vastaavassa tilanteessa oleville. Freelancereiden kannattaa lyöttäytyä yhteen ja hankkia yhteisiä työhuoneita. Yksin ja hiljaa ei tarvitse, eikä pidä kärvistellä, sillä niin suojellaan vain työnantajia ja työpaikkoja.

KIRJAN NIMESSÄ oleva "paskaduuni" ei viittaa työn sisältöihin, vaan työoloihin.

Esimerkkejä löytyy jo pelkästään työilmoituksia lukemalla: niissä etsitään yli-inhimilliset taidot ja tiedot omaavia luovia ja innovatiivisia osaajia, joilta virta ja into ei lopu, vaikka työ olisikin vain muutaman kuukauden mittainen. Kirjan alkusivulla on esimerkki tällaisesta ihmehenkilön hausta: palkka kokopäivätyöstä ruhtinaalliset tuhat euroa.

PAMFLETIN kirjoittajat ovat akateemisia pätkätyöläisiä, joten he - kuten liki heidän kaikki tuttavansakin - tietävät mistä puhuvat. Kirjoittajista Jukka Peltokoski tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Pamfletissa hän kertoo olevansa yhden lapsen isä ja työtä tekevä köyhä, joka maksaa vielä potut pottuina.

Tämä lupaus kuulostaa hyvältä.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.