Tylsästä vekkuliksi

Onpa taas kerran erikoinen urheilijatarina. David Söderberg vietti ensin noin ziljoona vuotta Olli-Pekka Karjalaisen varjossa. Karjalainen oli toki moukarikehän todellinen jättiläinen, jonka hartioiden taakse jäisi piiloon moni muukin.

Söderberg tuntui silti kaiken aikaa vain ikuiselta arvokisakarsiutujalta, jonka vaatimattomuutta korostivat kisojen jälkeen annetut verrattain tylsät kommentit. Suomeksi hänellä oli toki kielimuuriakin, mutta eipä ruotsinkielisissä haastatteluissa juuri sen enempää väriä ollut.

Sitten tapahtui jotain. Edessä olevat hartiat katosivat. Niiden takaa paljastui mainiota kuivaa huumoria viljelevä huippu-urheilija. Söderberg onkin kuiva väriläiskä. Ja menestystoivo.

Urheilijana Söderberg onnistui arvokisatasolla ensimmäisen kerran viime vuonna. EM-Zürichin kahdeksas sija oli erinomainen suoritus useiden karsintalimbojen jälkeen.

Satakiloisen lempeän jättiläisen kuivan huumorin löysin Kuortaneen eliittikisoissa. ”Kalevan kisojen jälkeen olo oli kuin kolmen päivän festareiden jälkeen”, kevään leikkauksen vuoksi alkukesän kokonaan menettänyt kuvaili tuntemuksiaan kauden avauskisansa jälkipäivinä.

Itselläni ainoat festarit, joihin olen vaimon pakot... eikun siis kehottamana osallistunut, ovat Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit, mutta silti minullakin on jonkinlainen ajatus siitä, että ihan herkulliset oltavat Söderbergillä eivät olleet Porin kovan viikonlopun jälkeen.

Pekingissä Söderbergin kunto kestää epäilemättä moukarihäkissä riekkumista jo paljon paremmin. Ainakin ennen kisaa miehen olemuksesta voi päätellä kaiken olevan kunnossa.

”Tällä hetkellä ei tunnu missään. Vähän on jäykkä olo, mutta koko mieshän on aika jäykkä”, Söderberg muotoili tilanteensa.

Ja teki sen kuivan värikkäästi.

Söderbergin urakehityksen pitäisi antaa uskoa monelle. Söderberg nousi SM-mitalitason urheilijaksi jo kesällä 2001. Sellaisena vaatimattomana Kalevan kisojen mitalistina hänen statuksensa säilyi pitkien vuosien ajan. Ennätys 78,83 on peräti 13 vuoden takaa, mutta Söderberg on jaksanut pitää tasonsa läpi vuosien. Nyt 36-vuotiaana hän on Suomen joukkueen musta hevonen.

Moukarissa taso on pudonnut tunnetuista syistä, ja mitaleja on jaettu uudestaan vuosia kisan päättymisen jälkeen. Samassa pitkän linjan duunari ja kuivaa huumoria viljelevä Söderberg on noussut moukaripörssissä yllättävän korkealle.

Mitali olisi jättiyllätys, mutta ei kuitenkaan mikään sensaatio.

Olisi se ainakin huikean hieno kruunu tähän erikoiseen urheilijatarinaan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.