Tylsien asialehtien ja Aku Ankan lukija

Kampaajalla käydessäni luin pitkästä aikaa juorulehtiä. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt useita kuukausia ja kiirettä seuraavaan kertaan ei lukemani perusteella ole. Yleensä en kyseessä olevia lehtiä osta ihan periaatteesta, mutta kampaajalla tai terveyskeskuksessa odotellessa niitä lueskelen. Nyttemmin, kun tiedän niiden totuusarvon, on niiden lukeminen pääosin koomista.

Joitakin vuosia sitten luin eräästä juorulehdestä monisivuisen reportaasin, joka kertoi, kuinka tuttavamme oli pelastanut ihmishengen hukkumasta osoittaen näin suurta sankaruutta ja uhrautuvaisuutta. Tavatessamme onnittelin häntä tästä sankariteosta. Hän vastasi, että oli hän huikannut rannalta jonkun ohjeen veden varassa olleelle veneilijälle. Kaverit olivat sitten keksineet, että hiukan suurentelemalla aiheesta voisi saada hyvän juttupalkkion. Kaverit saivat juttupalkkion, tosin melko pienen, ja hyvät naurut.

Kyseisen henkilön tähti kirkastui ja kansa sai sankaritarinan. "Pelastettu" henkilökin oli ilmeisesti itse uinut rantaan.

Näitä tarinoita perättömistä juoruista riittänee. Soitettuja vihjeitä tuskin kyseessä olevilta henkilöiltä tarkistetaan. Tämä on tietysti ymmärrettävää, koska jos jutut tarkistettaisiin, menisi moni juttu piloille faktojen vuoksi.

Joskus olen miettinyt, millaisia ihmisiä ovat ns. juorutoimittajat? Miten voi tietoisesti kirjoittaa jotain, minkä tietää olevan pääosin puuta heinää?

Itse luulen, että tyydyn jatkossakin lukemaan sitä, mitä ennenkin, tylsiä asialehtiä ja Aku Ankkaa. Aku Ankasta sentään osaan erottaa sen, mikä osa on mielikuvitusta.

Viime syksynä nautin kaupassa käynnistä lasteni kanssa huomattavasti enemmän kuin nyt. Asuimme tuolloin Saksassa ja siellä olivat lööpitkin saksankielisiä. Huomattavaa oli myös se, että lehdet ja lööpit oli sijoitettu omaan osastoonsa, ei kassojen viereen. Täällä taas keltaiset lööpit huutavat sekä sisään tullessa, että kassan vieressä. Kyllä osaa ärsyttää.

Mielestäni lööppien viestit eivät ole millään tavalla lasten silmille sopivia. Asia tuntuu vain pahenevan vuosi vuodelta: milloin on mummo tappanut kirveellä kissan, milloin taas lapsia tapettu. Näitä lapset sitten lukevat ja miettivät.

Jättäisipä joku ruokakauppa täällä päin lööpit pois kassalta, niin minä vaihtaisin siihen kauppaan välittömästi.

Tiet täyttyvät jälleen muutaman viikonlopun ajan kaahailevista, suksiboxilla varustetuista autoista. Äskettäin koin, miten viikonloppuna nelostiellä oli jatkuvat jonot - ja vaarallisia ohituksia, tekijöinä hiihtoloman aloittajat tai päättäjät. Ohi oli päästävä, keinolla millä hyvänsä. Siinä sitten koko jono jarruttaa ja väistelee näitä kaahareita.

Blondinkin matematiikalla osaan laskea, ettei ruuhkassa ohittelulla kovin paljon voita, ei edes välillä Lappi-Helsinki. Päinvastoin, tällaiset ohittelijat vain vaikeuttavat liikenteen sujuvuutta ja aiheuttavat vaaratilanteita.

Omituinen talvi jatkaa kulkuaan kohti loppuaan. Välillä saamme lunta, välillä se taas sulaa pois.

Suksia ei ole tänä talvena juuri tarvinnut. Toivottavasti tällainen talvi on ainoa laatuaan ja ensi talvena saamme nauttia lumesta ja kauniista pakkaspäivistä hiukan enemmän.

Mahtaakohan pienen tyttäreni kauhuskenaario toteutua; koska talvi tuli liian myöhään, niin kesäkin varmaan tulee vasta syksyllä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.