UEFA potkii Olympiastadionia

Euroopan jalkapalloliitto UEFA jysäytti Suomelle maukkaan pommin sopivasti joulun alla. Kattojärjestö ilmoittiHelsingin Olympiastadionin nurmen olevan neljä metriä liian kapea ja täten se ei olisi enää kelvollinen vuoden 2010 karsintapelien järjestämiseen.

Ilmoitus sai Suomen urheilupiirit kuohumaan. Olympiastadion on suomalaiselle urheilulle aivan erityinen paikka, sitä ei kiistä kukaan. Perinteitä ja muistoja riittää vaalittavaksi, mutta samalla nykyisessä kunnossa stadion alkaa käydä auttamattomasti vanhaksi.

Vaikka UEFA:n päätös saattaa näyttää rasittavalta nipottamiselta, on siinä hyväkin puoli. Olympiastadionin kehittämisestä on puhuttu iät ja ajat, mutta yhtä puulippaa lukuun ottamatta kovin vähän on tapahtunut viime vuosina.

Se on vain suomalaisen urheilun etu, että UEFA:n kaltainen iso kattojärjestö hieman potkii asiaan vauhtia.

OLYMPIASTADION ON monelle suomalaiselle nimenomaan yleisurheilupyhättö. Kiihkeimpien futisihmisten vaatimukset Olympiastadionista pelkkänä jalkapalloareenana voi ohittaa, vaikka Suomessa käyttöä suurelle, pelkästään jalkapallon tarpeisiin räätälöidylle, stadionille olisikin.

Yleisurheilulla tulee aina olemaan paikkansa Olympiastadionilla, vaikka käyttöaste ei suuri olisikaan. Suomi-Ruotsi -ottelu joka toinen vuosi, Kalevan kisat ehkä kerran vuosikymmenessä ja muita pienempiä kisoja. Ei paljoa siis.

Vaikka pituushyppypaikka siirtyisikin leveämmän nurmikon tieltä stadionin päätyyn, on yleisurheilijoiden turha olla huolissaan. Lähtöä Olympiastadionilta ei tule, siitä pitävät huolen Museovirasto ja Paavon Nurmen olympiatulen sytyttämisestä alkanut perimätieto, jonka mukaan yleisurheilu ja Helsingin olympiastadion kuuluvat yhteen nyt ja myös tulevaisuudessa.

JALKAPALLO ON tällä hetkellä kuitenkin yksi Olympiastadionin suurimmista käyttäjistä. EM- tai MM-karsinnat ovat käytännössä aina menossa, joten jatkuvuuskin on turvattu. Jalkapallon asemaa puoltaa myös se, että moni mieltää perinteikkään stadionin A-maajoukkueen kotistadioniksi. Otteluiden siirtäminen esimerkiksi Tampereen Ratinaan olisi isku kannattajille jo tunnelman puolesta, mutta vielä isomman loven se tekisi Palloliiton tulopuolelle.

Ymmärrän, että perinteitä täytyy kunnioittaa. Museovirastokin tekee vain työtään, mutta kannattaako perinteitä vaalia niin hanakasti, että kohta stadionilla ei ole mitään käyttöarvoa?

Jo nyt stadionin palvelutilat ovat jääneet auttamattomasti jälkeen ajan vaatimuksista. Kannattaako kohdetta suojella vain suojelemisen takia?

40 000 katsojan tyhjä museostadion, jossa ei saa tehdä mitään, ei myöskään palvele ketään.

Muutokseen on kolme tietä.

Ensimmäinen on Englannin malli, jossa maan jalkapallopyhättö Wembley jyrättiin ja päälle rakennettiin moderni stadion, jossa ei ole vanhaa Wembleyä muuta kuin nimi.

Toinen vaihtoehto on kehittää stadionia samalla tavalla kuin Berliinin olympiastadionia päivitettiin. Areena korjattiin nykyaikaiseksi vuoden 1936 olympialaisten näyttämöä kuitenkaan unohtamatta.

Kolmas ja viimeinen vaihtoehto on laittaa kädet ristiin Rovaniemen malliin ja toivoa hartaasti, että UEFA suhtautuu vaatimuksensa noudattamiseen yhtä lepsusti kuin kotoinen Veikkausliiga suhtautuu omiin olosuhdevaatimuksiinsa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimituksen avustaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.