Ukraina on aina jäänyt jalkoihin

Ukrainan presidentinvaaleista 17. tammikuuta voi loppuselvittelyineen odottaa riitaisaa näytelmää, sillä maa on malliesimerkki epäonnistuneen vapaustaistelun ja historian raskaan perinnön ruokkimasta kansallisesta eripurasta.

Ukrainalaisten itsenäisyystaistelussa ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuosina 1917-1921 käytiin laskutavasta riippuen ainakin viisi eri sotaa ja maan tai sen osien kohtaloita ohjaili puolen tusinaa eri hallitusta. Jo alun alkaen maan kehitys polarisoitui, kun Ukrainan ydinosat ja Länsi-Ukraina pyrkivät omille teilleen. Tämä jako elää maassa yhä, vuonna 1991 lopulta toteutuneen itsenäistymisen jälkeenkin.

Ensimmäisen maailmasodan loppuratkaisut ja Venäjän vallankumouksen pyörteet heijastuivat nopeasti Ukrainassa, jossa valtaan maaliskuussa 1917 noussut hallitus jäi bolsevikkien hyökkäysjyrän alle. Maahan seuraavaksi hyökänneiden saksalaisten tuella perustetun Hetmannivaltion taru loppui keisarillisen Saksan tappioon maailmansodassa. Vuoden 1918 lopussa valtaa eri puolilla Ukrainaa pitivät ainakin Ukrainan kansantasavalta, Itä-Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta ja Länsi-Ukrainan kansallinen tasavalta.

Kansallismieliset Ukrainat jäivät Neuvosto-Venäjän bolshevikkien ja toisen imperialistiseksi heittäytyneen vallan Puolan puristuksiin. Keväällä 1919 Puola valloitti lähes koko Länsi-Ukrainan ja bolshevikit kukistivat Ukrainan kansantasavallan. Puolan ja Neuvosto-Venäjän sota pyyhki vielä vuonna 1920 kahteen otteeseen yli koko Ukrainan.

Rauhanteossa Puola ja Neuvosto-Venäjä jakoivat Ukrainan. Itsenäisyysmielisten länsiukrainalaisten taistelun neuvostojohtaja Josif Stalin riudutti äärimmäisellä valtioterrorilla. Ja kun Neuvostoliitto kuittasi aiemmat puolalaiset kompromissinsa jakamalla Puolan yhdessä liittolaisensa Saksan kanssa toisen maailmansodan ensi viikkoina, puolalainenkin Länsi-Ukraina tuli osaksi neuvostokansojen suurta perhettä.

TALVISOTAA edeltäneiden Moskovan neuvottelujen lomassa Väinö Tanner pääsi marraskuussa 1939 seuraamaan Länsi-Ukrainan liittymistä Neuvostoliiton jäseneksi. Muistelmissaan hän diplomaattisesti toteaa, että "Länsi-Euroopan parlamenttien toimintatapoihin tottuneelle korkeimman neuvoston työskentely tuntui melko tavalla oudolta".

Liittäminen Neuvostoliittoon ei estänyt sitä, että toinenkin maailmansota pyyhkäisi koko Ukrainan yli hirvittävällä raivolla. Vaikea valinta jakoi taas ukrainalaiset: osa pysyi lojaalina piinaajalleen Neuvostoliitolle, osa valitsi yhteistyön Saksan kanssa.

Mutta Saksakaan ei halunnut myöntää liittolaisilleen itsenäisyyttä, edes rajoitettuna. Adolf Hitlerin vastaiseen salaliittoon osallistunut Philipp von Boeselager kertoo muistelmissaan ohimennen, kuinka Saksan leiriin loikanneiden ukrainalaisten delegaatio halusi perustaa Saksaan tukeutuvan puskurivaltion, jolla olisi ollut oma armeija. Hitler ei suostunut edes tapaamaan koko valtuuskuntaa vaan teloitutti saman tien koko porukan.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.