Ulkojääpelit eivät himmennä huippukiekon uskottavuutta

NHL:n uusivuosi sai komean alun Buffalossa Winter Classic-tapahtumassa liigan ennätysyleisön edessä.

Tapahtuma oli "vain" normaali NHL:n runkosarjan peli - paitsi että se kiekkoiltiin historiassa toista kertaa ulkosalla.

Talviklassikko oli monella tapaa menestys, mutta silti jotkut tylsät ja uppiniskaiset haluavat torpedoida huippukiekon ulkojäillä.

Väittävät, että ulkopelit menettävät hohtonsa, jos niitä pelataan yhtään useammin. Joidenkin selonteko kuuluu, että olosuhteet ovat ulkona huonot ja epäreilut. Ja että kiekko-ottelu on jäähallin ulkopuolella surkeaa surffailua.

Minä olen otaksunut, että olosuhteet ovat samassa paikassa yhtäläiset molemmille joukkueille. Winter Classicissa sääntöjä oli jopa erikseen rustattu niin, että esimerkiksi tuulet kävivät mahdollisimman tasapuolisesti.

Sitä paitsi olosuhteitakin vastaan saa painia.

Buffalo hallitsi ottelun toista erää mielin määrin, vaikka pelasikin vasten tuulta. Selvää on, että sää tekee halutessaan kiusaa. Mutta sään kanssa on elettävä, ja ennakoivia suunnitelmia ja valmisteluja on tehtävä entistäkin tarkemmin.

Jos innostus toisinaan kiekkoiltaviin ulkoilmapeleihin lakkaa yli 1 200 ottelun NHL:n runkosarjassa, niin liiga osaa siihen reagoida.

Tosiasia on tietysti, että pelin taso ei välttämättä nouse maagiseksi. Mutta mitä se haittaa?

Seuraavaa ulkoilmapeliä suunnitellaan jo kovaa vauhtia.

On väläytelty, että ensi kaudella tapahtumia voisi olla parikin, vaikka nyt pelattu odottaa vielä NHL:n lopullista analyysiä.

NHL-paikkakunnilla käy jo kilpailu siitä kuka on seuraava järjestäjä. Ja kuka panee hanttiin, korkeintaan ilonpilaajat.

Tunnelma ja vaihtelevuus antavat pelille potkua. Ainakin yksi ulkoilmapeli mahtuu vuosittaiseen NHL-kalenteriin.

Sama pätee SM-liigaan. Toppatakki päälle, varusteet niskaan ja vaikka järven jäälle jos ei Olympiastadionille.

Ja siitä tunnelmasta. Talviklassikko tarjosi viihdettä rangaistuslaukauskilpailuun saakka ennen kuin Pittsburghin parikymppinen Sidney Crosby kieputti voitto-osuman Buffalon verkkoon.

Penguins juhli voittoaan kuin pääsyä Stanley Cupin finaaliin.

Crosby kertoi innoissaan jo ennen ottelua, että hän oli ehtinyt pelätä, ettei enää koskaan pelaisi ulkojäällä. Crosby palasi sinne, missä hän oli taitonsa hankkinut matkalla maailman parhaaksi kiekkoilijaksi.

Jenkkifutisjoukkue Buffalo Billsin stadionilla liki 72 000 mylvivää katsojaa ei peitellyt innostustaan. Joukossa oli luultavasti sellaisiakin retkeilijöitä, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin jääkiekkoa nähneet. USA:ssa peli oli ensimmäinen laatuaan.

Kanadan Edmontonissa kiekkoiltiin yli 20 asteen pakkasessa vuonna 2003, eikä silloinkaan kukaan ruikuttanut.

Ottelun jälkeen pelaajat ja valmentajat suitsuttivat alkulämmittelystä asti vallinnutta huikeaa fiilistä. Kotistudioissakaan tuskin kärvisteltiin, ja TV-yhtiöt lauloivat voitonlauluja. Valokuvaajien upeat otokset lumisateessa kirmaavista pelaajista ovat levinneet ympäri internetin ja sanomalehtien. NHL sai näkyvyyttä USA:ssa enemmän kuin koskaan. Ja koko laji ponnahti taas yhä useamman ulottuville.

Kirjoittaja on Savon Sanomien urheiluavustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.