Ulvovan myllärin joviaali huumori

Ennen vanhaan ylioppilaskirjoitusten kesto-aiheena esiintyi säännöllisesti tuo aika kliseemäinen otsikko - "Huumori, elämän balsami". Sillä tarkoitettiin hyväntahtoista, joviaalia huumoria, ei missään nimessä ironista eikä myöskään kovin kärjekkäästi leimahtelevaa, satiirista huumoria.

Kirjailija Arto Paasilinnan teosten suosion taustalla on varmasti tämänkaltainen joviaali huumorikäsitys: ymmärrys naurun terapeuttisesta vaikutuksesta. Juuri Paasilinnan huumorin leppoisuus on luonut hänelle laajan ja uskollisen lukijakunnan, tehnyt hänestä käsitteen ja ilmiön. Joviaalin huumorin teema on ajankohtainen, kun Jyväskylän kaupunginteatterin päänäyttämölle on valmistunut musiikkikomediallinen Ulvova mylläri.

Ulvova mylläri tunnetaan myös Jaakko Pakkasvirran ohjaamana elokuvana, pääosassa voimakkaiden tunnetilojen tulkitsija Vesa-Matti Loiri. Jyväskylässä pääroolin vetää Henri Halkola.

Tietty komiikan kansanomaisuus ja helposti lähestyttävyys on aina kuulunut suomalaisten suosimaan teatterihuumoriin, Maija Lassilan oivallisen viekastelevasta kansankomediasta, Tulitikkuja lainaamassa, lähtien. Jyväskylän yliopiston edesmennyt kirjallisuuden professori Aatos Ojala määritteli Maiju Lassilan komiikan olemuksen erään esseensä otsakkeessa, hieman ironisestikin: Mekaaninen kosija. Ojala viittasi tällä Henri Bergsonin komiikka-käsitykseen, jossa koominen vaikutelma ja nauru syntyvät tietyistä inhimillisen käyttäytymisen fysiologisista ja mekaanisista piirteistä.

Toisto ja pakonomaisuus synnyttävät aina koomista vaikutelmaa, tahatonta ja hieman ilkikurisempaakin naurua. Eikä ole mikään sattuma, että tällainen koominen hahmo maailmankirjallisuudessa on nimenomaan ollut sulhanen, joka esittää vakavissaan sulhasen elkeitä ja rituaaleja, soidinmenoja perinteen hengessä, mutta aina hyvin mekaanisella ja ennustettavalla tavalla.

Ulvovan myllärin päähenkilön, Gunnar Huttusen rakkaudessa Sanelma Käyrämöön ei ole kysymys mekaanisuudesta, vaan romanttisuudesta - eräänlaisesta suomalaisesta versiosta teemasta "hullu rakkaus". Ulvovan myllärin suvaitsevaisuuden sanoma syntyy kohtuullisuudesta ja joviaalisuudesta. Tätä tukee myös tarinan romanttinen ulottuvuus.

Paasilinnan huumorille on varmasti teatterissakin sosiaalinen tilaus.

Paasilinnan huumorissa ei ole ilkikurisuutta vaan riittävästi tuota balsamia kiireiselle nykyihmiselle. Hänelle, joka tasapainoilee elämässään vapauden ja välttämättömyyden valtakuntien välillä. Niin kuin tekevät Paasilinnan romaanisankaritkin.

Kirjoittaja on kriitikko ja kulttuuritoimituksen vakituinen avustaja.