Unelmat pelottavat

Nyt yhteishaun lähestyessä sain kuunnella ystäväni suunnitelmia jatko-opiskelupaikastaan ja hehkutusta siitä, kuinka hän saisi vihdoin tehdä sitä mistä itse pitää.

Itse taasen kerroin jo ehtineeni hölläämään omasta haave-ammatistani hankalien opiskelumahdollisuuksien ja sen vaatiman mahdollisen etäämmälle muuttamaan joutumisen vuoksi. Sain ystävältäni vastaukseksi hennon tönäisyn muutaman kiro- ja haukkumasanan saattelemana.

Jopa huvituin siitä, että oikeasti tarvitsin sen tuuppauksen ennen kuin itse tajusin ajatusteni tason. Pian aloin myös tajuta, etten

todellakaan ollut ainoa, joka oli huomaamattaan päättänyt pysytellä tutulla mukavuusalueellaan ja kulkea siitä, mistä aita on matalin.

Aloin kuulla ympärilläni aina vain upeampia ja tarkempia tulevaisuudensuunnitelmia, mutta kaikki tuntuivat kaatuvan siihen, että ei uskalleta kohdata muutoksia.

Opiskelu ei tosin tuntunut olevan ainoa asia, jonka kanssa ihmiset arastelivat. Monilla oli selkeä visio paikoista, joissa olivat aina halunneet käydä, mutta yllättävän useat olivat valmiita jättämään ne vain haaveiksi lentokonekammojensa vuoksi.

Varsinkin rahallisesti ja ajallisesti isommissa valinnoissa saa ja pitää olla myös järki mukana, mutta riskejäkin kannattanee ottaa. Täysin sokeasti massan mukana elävien ihmisten luulisi turtuvan arkeensa paljon useammin ja helpommin, kuin ennakkoluulottomammin porskuttavien yksilöiden.

Vaikka tänä päivänä varmasti jokainen on kuullut olevansa Suomen kaltaisessa maassa loppujenlopuksi oman onnensa seppä, niin edelleen hämmentävän moni tuntuu minun laillani tarvitsevan yhden takaisin todellisuuteen ravistelevan ystävän elämäänsä.

Elämä tuntuu elämälle, kun uskaltaa välillä ottaa riskejä tai hypätä tuntemattomaan

Kirjoittaja opiskelee Vaajakosken koulun 9. luokalla.