Upea askel, oikea asenne ja Mona Lisa

Ihastun helposti, myönnetään se heti aluksi. Etenkin, jos kyse on suomalaisesta kestävyysurheilusta ja erityisesti juoksusta.

Joskus ihastuminen on tulista. Kuten vuosi sitten Kalevan kisoissa Lahdessa. Silloin näin ensimmäisen kerran Oona Kettusen livenä juoksemassa. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Väärinkäsitysten oikomiseksi mainittakoon heti, että en rakastunut ihmiseen. En tunne Kettusta, enkä tiedä, pystyisikö hän hurmaamaan minut älykkyydellään tai huumorintajullaan. En ole moisesta asiasta kiinnostunut. En myöskään rakastunut ulkonäköön. En tiedä, onko nuori estejuoksija kaunis, koska en ole asiaa ajatellut.

Sen sijaan rakastuin askeleeseen. Sen pehmeyteen, lennokkuuteen ja vaivattomuuteen. Sen kauneuteen. Upeassa juoksuaskeleessa on jotain kiehtovaa taiteellisuutta. Minulle Kettusen askel antaa enemmän nautintoa kuin Mona Lisan hymy, vaikka tuota hymyä jaksoin ihailla joskus Louvressa pitkän tovin.

Vajaassa vuodessa rakkaus on ehtinyt syventyä. Askeleen lisäksi olen ihastunut Kettusen asenteeseen. Estelupaus ei radalla pelkää mitään tai ketään. Lähtölaukauksen jälkeen Kettunen ei kyttäile, vaan meno on alusta asti reipasta rock’n’rollia.

Vaasan Kalevan kisoissa Kettunen ilmoitti jo etukäteen, että hän lähtee kilpailun vetojuhdaksi ja hyökkää tiukasti esteiden A-rajan kimppuun. Johanna Lehtisen tultua jänikseksi Kettusen ei tarvinnut mennä veturiksi, mutta silti tapaus kertoo 19-vuotiaan lupauksen pelkäämättömästä asenteesta.

Ja rohkeista juoksijoista minä pidän.

Kettunen on myös määrätietoinen. Hän tietää, että kestävyysurheilussa oikotietä onneen ei ole. Tavoitteet ovat tulevalla jyväskyläläisellä kovat, aikuisten huipulla asti, mutta Kettunen on laskenut myös, että matka sinne kestää 5–10 vuotta.

Hienoa, että kestävyysurheilun lainalaisuudet ovat tiedossa. Hienoa myös siksi, että en halua tästä rakkaudesta mitään hetken hurmaa.

Upea askel ja oikea asenne ovat kestävyysjuoksun menestystekijät. Suomessa on viime vuosinakin ollut kohtalaisen paljon juniorimitalisteja, mutta aikuisten huipulle nouseminen on ollut lähes mahdoton tehtävä. Saattaa se olla sitä Kettusellekin, mutta hänen kohdallaan näen ruusuisen tulevaisuuden.

Voi toki olla myös, että rakkaus on sokaistanut ja olen kadottanut viimeisenkin asiantuntemukseni.

Onneksi se olisi mitätön uhraus tuon askeleen edessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.