Urheilijasonnit ja tekniikkanörtit

Syksyllä 1988 DDR:n miespuolinen testosteronipesä Ulf Timmermann mölisi Soulin olympiafinaalissa kuulansa 22,47 metriin. Olin myytyä teinipoikaa pumpatun olympiahärän edessä. Langanlaihana 13-vuotiaana honkkelina tiesin, mitä kipeimmin tarvitsin elämässäni: Ulfin hauikset. Siltä istumalta päätin lopettaa hiihtämisen ja alkaa kuulantyöntäjäksi. Pyöräilin urheilukauppaan ja tinkasin kympin alennuksella naisten kuulan.

Kuula repussani kävin kirjastossa opiskelemassa yleisurheiluoppaasta kuulan tekniikan. Kotiin päästyäni olin kuitenkin unohtanut pakituksen anatomian. Onneksi olin nauhoittanut olympialaisten kuulafinaalin. Seuraavan talven kelasin kerta toisensa jälkeen kuva kuvalta Timmermannin kultatyöntöä. Työnnettyäni loputtoman pakkastalven olohuoneen matot rullalla ilmakuulaa, työntöni näytti Timmermannilta pienoiskoossa. Nimenomaan pienoiskoossa, sillä kasvoin talven aikana pituutta toistakymmentä senttiä, mutta painoa tuli lisää hieman toista kiloa.

Kesällä 1989 olin lähes Timmermannin mittainen mörssäri, joka painoi vähemmän kuin anorektiset mallit ja tinttasi pään verisuonet ratketen 43 kiloa penkistä. Neljän kilon kuulaa jaksoi onneksi heikompikin tökätä. Syksyllä yläasteen liikuntatunnilla olin hetken polleaa poikaa, kun opettaja pyysi koko koulun eteen näyttämään oikeaoppisen kuulatekniikan. Ärähdettyäni kuulan tantereeseen kuvittelin itseni siitossonniksi ihailevien tyttöjen silmissä.

Opettajan kommentti suisti minut kuularingistä maanrakoon: ”Katsokaa nyt, kuinka riisitautinenkin saa kuulan lentämään, kun on tekniikka kunnossa.”

Miespuoliset urheilunystävät ovat toiminnan miehiä tai tekniikan poikia. Tekniikan ruotijoista tulee harvemmin oikeita urheilijoita, sillä heidän harjoitteluaikansa menee tekniikan ylianalysoimiseen.

Minua eri lajeissa on aina nimenomaan kiinnostanut tekniikka ja niiden itseopiskelu. Olipa sitten kyseessä kiekonheitto, kolmiloikka, darts, lentopallotiikeri, banaanipotku tai tennissyöttö, olen lukenut ensin kaikki saatavilla olevat opaskirjat ja sitten vasta havainnut, miten heikosti teoria toimii käytännössä.

Kun selkäni ja jalkani sanoivat lopullisesti irti YYA-sopimuksemme, löysin lajeista saatanallisimman. Golftekniikka on maailman kovin huume, eikä siitä ole vierotusmahdollisuutta. Narkkarit Alice Cooperista Samuel L. Jacksoniin ovat vaihtaneet kerran kokeiltuaan kokkelin golfiin. Golflyönnissä moukarinheiton herkkä ajoitus pitäisi yhdistää ampumisen tähtäykseen ja zeniläiseen tyyneyteen. Golftekniikka onkin urheilubisneksistä suurin. Golfvalmentajien neuvojen lisäksi lyöntianalyysejä, lehtiä, kirjoja, dvd-levyjä ja nettisovelluksia myydään miljardeilla.

Suomessa on viime aikoina puhuttu paljon verkkolehtien uusista sovelluksista. Isolla rahalla kasattu USA:n Golf Digest näyttää, millainen sähköinen lehti on parhaimmillaan. IPad-versiossa jutut, kuvasarjat, videot, haastattelut ja kommenttiraidat sulautuvat yhteen saumattomasti. Tiger Woodsin lyöntitekniikkaa voi etusormella nitkuttaa edestakaisin.

Tekniikka on neljännesvuosisadassa kehittynyt huimasti, mutta olohuoneeni matot ovat yhä rullalla talvisin.

Kirjoittaja on vapaa tutkija ja Keskisuomalaisen avustaja