Urheilijoita käy sääliksi

Rio de Janeiron järjestämät kesäolympialaiset ovat ihan paskat. Purjehduksen osalta tässä haisevassa tuotoksessa seilataan vieläpä ihan konkreettisesti.

Näin ollaan ehditty yleisesti ympäri maapalloa teilaamaan jo etukäteen nämä urheilun juhlaviikot.

Yleinen mielipide tuntuu olevan, että olympialaisia ei pitäisi enää koskaan järjestää. Niissä kun ei virtaa mikään muu kuin doping ja korruptio. Mitään hyvää ei näissä karkeloissa enää ole, eikä tule olemaan. Olympialaiset eivät ole enää piristysruiske vaan eutanasiapilleri.

Se on totta, että huippu-urheilu kaiken kattavassa isossa kuvassaan vuotaa tällä hetkellä mätää monesta eri tulehtuneesta ajoksestaan.

Se on totta, että näin parin päivän henkilökohtaisella kokemuksellakin on pakko myöntää, että Rio de Janeiro ei ole riittävän pätevä kisaisännän vaativaan 24/7-tehtävään. Kisajärjestäjien epävarmuus ja -valmius yhdistettynä riolaisten yleiseen haluttomuuteen koko olympiasirkusta kohtaan eivät tule tuottamaan kaikkien aikojen kisoja.

Toisaalta suomalaiseen täsmällisyyteen ja suorakulmaiseen mentaliteettiin tottuneelle vaatinee vielä vuorokausia, jotta osaisi edes hiukan kestää eteläamerikkalaista manjanaa.

Kaiken tämän olympiahaukkumisen ja urheiluvalittamisen keskellä käy sääliksi itse Rion pääosan esittäjiä.

Suurimmalle osalle mukana olevista urheilijoista elämän tärkein päivä koittaa seuraavien kahden viikon aikana.

He ovat rytmittäneet spartalaisella tarkkuudella elämäänsä jo vuosien ajan pelkästään Rioa varten. Vuodet, kuukaudet, vuorokaudet tunteineen on ohjelmoitu elokuuta 2016 varten.

Heistä monen elämä on heittänyt ratkaisevan kuperkeikkansa juuri olympialaisten takia, kun he ovat television äärellä saaneet takavuosien kisoissa ahaa-elämyksen urheilu-uralle lähtemiseensä.

Ja nyt nämä tulevien urheilijoiden idolit ovat joutuneet osallistumaan kaikkien aikojen turhimpaan urheilutapahtumaan.

Se, että huippu-urheilun pimeää puolta on varsinkin kuluneen vuoden aikana saatu ahdistettua edes hiukan nurkkaansa, on ehdottoman hyvä asia.

Mutta se on väärin, että tästä kaikesta urheilutuulettimeen osuneesta moskasta joutuvat kaikki nykyurheilijat maksamaan täyden hinnan.

Doping ja lajien katto-organisaatioiden harmaat, ei päivänvaloa sietävät, huoneet eivät ole vuoden 2016 hittijuttuja. Molemmat ovat ilmiöitä, jotka ovat kietoneet lonkeroitaan syvälle urheilupuuhun ensimmäisen kerran jo vuosikymmeniä sitten.

Annetaan urheilijoiden nyt urheilla Barran, Deodoron, Maracanan ja Copacabanan areenoilla.

Nautitaan heidän suorituksistaan, ihan niin kuin hurrattu Lontoon, Pekingin, Ateenan, Sydneyn, Atlantan, Barcelonan, Soulin, Los Angelesin, Moskovan, Montrealin, Münchenin, Mexicon, Tokion, Rooman, Melbournen, Helsingin, Berliinin, Amsterdamin, Pariisin, Antwerpenin, Tukholman ja St. Louisin kisojen äärelläkin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.