Urheilun ilo

Tommi Roimela

Moni hieraisi perjantaina silmiään, kun Jukka Keskisalo ilmestyi Kalevan kisojen esteiden lähtöviivalle. Vaikeahan sitä on ymmärtää, että uransa lopettanut juoksija osallistuu SM-kisaan.

Minä hymyilin. Keskisalon mukaan saapuminen muistutti hienosti, mistä urheilussa on lopulta kyse. Se muistutti asiasta, joka on välillä unohtua tällä mitalien, pakollisen menestyksen, tiukkapipoisen kilpailemisen ja dopingin aikakaudella.

Se muistutti urheilun ilosta.

Vaikka Keskisalo viime kesään huippu-urheilunsa lopettikin, ei se tarkoittanut sitä, että lenkkarit olisi paiskattu lopullisesti talon varastoon ja että talon isäntä olisi heittäytynyt laiskaksi ja alkanut kasvattaa elintasomahaa. Seitsemän vuoden takainen Euroopan mestari on liikkunut kuulemma kerran päivässä ja varmasti syy on yksinkertaisesti se, että juokseminen on Keskisalon mielestä ihan mahdottoman mukavaa puuhaa.

Kuten myös kilpaileminen.

 

Otetaan hyppy suunnistukseen. Reilut kaksi viikkoa sitten pitkällä matkalla MM-hopeaa voittanut Jani Lakanen väitti kisan jälkeen juosseensa uransa viimeisen arvokisan.

Saapa nähdä.

Tunnen jyväskyläläissuunnistajan sen verran hyvin, että tiedän hänen jatkavan aktiivista lenkkeilyä ihan vain siitä syystä, että se on hänen mielestään ihan mahdottoman mukavaa puuhaa. Urheilun ilo aiheuttaa sen, että Lakanen on todennäköisesti ensi kesänäkin loistavassa kunnossa. Luultavasti Lakanen on sellaisessa iskussa, että hän halutessaan mahtuisi Suomen MM-joukkueeseen.

Selvää on ainakin se, että suunnistusnastarit ovat tulevinakin suvina kilpailukäytössä.

 

Urheilun ilo yhdistää siis näitä keskisaloja, lakasia ja monia muitakin. He pysyvät kunnossa huippu-urheilu-uran jälkeenkin. Toinen yhdistävä tekijä on menestys, enkä nyt tarkoita Keskisalon perjantaina valloittamaa Suomen mestaruutta harmillisen huonotasoisessa kilpailussa, vaan ihan niitä oikeita kansainvälisen tason saavutuksia.

Ilo on niissäkin taustalla. Kun harjoittelu ei maistu työnteolta eikä urheileminen tunnu uhraukselta elämälle, ovat tuloksetkin usein parempia. Ja ehkäpä ilon kautta tärkeät kilpailutkaan eivät jännitä liikaa, ja näin kilpailutilanteessa urheilija pääsee suorituskykynsä ylärajoille.

Muistelkaapa vaikka Keskisaloa. Silloin kun loukkaantumiset eivät pilanneet estejuoksijan kautta, kesän paras kilpailu osui hämmästyttävän usein arvokisoihin.

Minua ei muuten yhtään harmittaisi, jos Keskisalo innostuisi tekemään aavistuksen vakavampaa paluuta ensi kaudeksi. Onhan EM-vuosi.