Uteliaisuudella parempaan maailmaan

Oscar-palkittu dokumenttielokuvien tekijä Michael Moore pyrkii voimakkaasti kantaaottavilla elokuvillaan tekemään Yhdysvaltoja inhimillisemmäksi maaksi. Hänen elokuvansa ja kirjansa ovat saavuttaneet miljoonia ihmisiä kaikkialla maailmassa. Mooren uusin elokuva Where To Invade Next ylistää Suomen koulusaavutuksia.

Moore kertoi Helsingin Sanomille saaneensa innoituksen kirjasta, jonka ”suomalainen virkamies” hänelle luovutti.

Esittelin Mooren Suomen ulkoministeriön suurlähettiläskokouksessa Washington DC:ssä syksyllä 2009. Kulttuuripäällikkö Outi Hakanen luovutti Moorelle psykiatri Ilkka Taipaleen toimittaman kirjan 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota, tietenkin englanniksi, ja kutsui hänet Suomeen perehtymään koulutus- ja terveyspolitiikkaamme.

Eräs kollegani kertoi nähneensä Mooren hotellimme hississä, muttei tohtinut ryhtyä juttusille, ”etten olisi häirinnyt”.

Tuli mieleen eräs toinen suomalainen kollega, joka matkusti Euroopasta Afrikkaan istuen Nelson Mandelan vieressä (ennen kuin tästä tuli presidentti). Kun kysyin mistä olivat puhuneet, sanoi ”en toki halunnut häiritä”. Sen sijaan eräs yhdysvaltalainen tuttavamme, joka teki pitkän lentomatkan Kalkuttaan istuen äiti Teresan vieressä, ryhtyi puheisiin ja lennon lopuksi auttoi keräämään kaikilta matkustajilta ylijääneet leivät ja juustot äiti Teresan köyhille.

Nähdessäni Michael Mooren kadulla punaisessa lippalakissaan, syöksyin hänen luokseen kertoen olevani Suomesta, nähneeni hänen elokuviaan ja lukeneeni hänen kirjojaan, ja että kotimaassani hän on aika suosittu.

Turvamiehet yrittivät hätistellä pois, mutta Michael innostui juttelemaan kertoen tulleensa elokuvansa Capitalism: A Love Story ensi-iltaan.

Sanoin haluavani esitellä hänet joukolle suomalaisia suurlähettiläitä, jotka tässä odottelemme bussikuljetusta. Michaelille tämä sopi ja esittelin hänet osastopäällikkö Elina Kalkulle ja alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemelle, jotka olivat heti tilanteen tasalla.

Outi Hakanen kipaisi hakemaan hotellihuoneestaan mainitun kirjan. Juttusille tuli myös nyt poisnukkunut suurlähettiläs Kimmo Pulkkinen.

Minua hämmästytti ja jotenkin huvitti se, että suurin osa suurlähettiläskollegoista käänsi selkänsä, mille voi olla kaksi selitystä:

1. ”Mikähän renttu tuossakin on tullut meitä häiritsemään” tai

2. ”Tuohan on se pahamaineinen elokuvantekijä Moore, hyi.”

Ulkonäkönsä ansiosta Moore pystyy luontevasti lähestymään ns. tavallista kansaa ja joskus päätöksentekijöitäkin.

Moore on kotoisin Flintin kaupungista Michiganin osavaltiosta, joka on nyttemmin surullisen kuuluisa juomaveden huippukorkeista lyijylukemista.

Esivanhempiensa sitoutuminen intiaanien ja ammattiyhdistysten tukeen on inspiroinut häntä, ja hän nousi tuolloin Yhdysvaltain kaikkien aikojen nuorimpana (18-vuotiaana) julkiseen virkaan kouluneuvoston jäseneksi ja sai erotetuksi koulunsa diktatorisen rehtorin.

Moore on tavallaan häpeilemätön ja saattaa joskus haastateltaviaan ansaitusti hyvinkin kiusallisiin tilanteisiin. Hän sekoittaa faktaa ja fiktiota mutta niin armeliaasti, että ajatteleva katsoja sen heti huomaa. Vuonna 2005 Time-uutisviikkolehti nosti Mooren sadan maailman vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.