Uudelleen syntynyt JJK lähtee retkelle tyhjänä tauluna

Viime viikon Suomen cupin ottelussa kolahti puu päähän. Vasta silloin sen tajusi, kuinka vähän tuttua kentällä esiintyneessä JJK:ssa oli. Maalivahti Janne Korhonen komensi kenttäpelaajia vanhaan tyylinsä ja Tommi Karin sopivan pehmeä kiukuttelu tuomarille toi mukavia muistoja parin vuoden takaa. Pari Anttoa olin tietysti nähnyt ennenkin, mutta koko muu joukkue näytti karrikoiden ilmaistuna täysin  vieraalta. Ja näin vanhan miehen silmään myös erittäin jopa pelottavan nuorelta.

TPS-ottelussa ymmärsi, että JJK on syntynyt käytännössä uudelleen. Se on jälleen kettulapsi ilman minkäänlaista elämänkokemusta. JJK on tabula rasa, tyhjä taulu.

 

Täydellinen uudistuminen lienee JJK:lle vain hyväksi. Viime kausi oli kammottava katastrofi, joka saattoi hyvinkin jättää sen läheltä kokeneille syvät jäljet. Mitä vähemmän traumatisoituneita joukkueessa on, melkein sitä parempi.

Kaiken lisäksi muodonmuutos on tehty sillä tavalla kuten pitääkin. On tietysti osin pakon sanelemaakin, että nyt eteenpäin mennään oman kylän pojilla eikä palkkasotureilla. Se on JJK:n kokoisen jalkapalloseuran eli käytännössä liki jokaisen suomalaisen jalkapalloseuran ainoa oikea tie. Nyt JJK on sillä tiellä, tai tien alussa.

Viime kauden joukkueesta kaipaan oikeastaan vain kahta miestä. Patrick Poutiainen ja Niko Markkula ovat oman kylän poikia, parhaita niistä. Olisin mielelläni nähnyt pojat liigassa, nyt he hakalaisina ovat JJK:n kilpailijan väreissä.

 

Mitä tältä nyky-JJK:lta, tabula rasalta, voi sitten odottaa? Voiko muutamalla kokeneella pelaajalla täydennetyillä poikasilla menestyä Ykkösessä? Onko seuran suunta menossa jatkossa ylös- vai alaspäin?

Selvää on, että lahjakkuutta näissä lapsenkasvoisissa kettupoikasissa on. Robert Taylor väläytti taitojaan viime kaudella jo liigassa ja hän voi hyvinkin olla koko Ykkösen dominoivin keskikenttäpelaaja. Valmentaja Juha Pasoja hehkutti muiden muassa Joona Itkosta ja Aleksis Lehtosta. Lupauksia ryhmästä löytyy.

Toinen varma asia on, että oman kylän pojat yrittävät. On oikeastaan pakkokin. Jos eivät yritä, niin Pasoja ottaa aavistuksen tiukemman ilmeen ja Kari kiukuttelee heille sopivan pehmeästi. En usko, että huonon asenteen vuoksi JJK tällä kaudella pelejä häviää.

On siis lahjakkuutta ja on asennetta. Mutta mihin se kovassa Ykkösessä riittää?

Totta puhuen, minulla ei ole aavistustakaan.

Uusimmat

Kolumnit

Lukijapalaute oikaisi väärät tietoni

Netflixissä on vika, joka olisi helppo korjata

Kolumni: Rannetietokone on vain apuväline

Kolumni: Kysykää Matti Nykäseltä jotain, mitä en jo tiedä

Miksi introvertti ei viihdytä?

Rinne suututti paperi- ja sellumiehet

Kakulla on nyt jakajia

Vanhoista elokuvista oppii suomalaisuutta

Kolumni: Urheiluauto pitää naisen nöyränä

Kolumni: Yhdysvalloissa omistajien menestys nähdään yhteiskunnan etuna – toisin kuin Suomessa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.