Uudelleen uteliaaksi, mieluiten heti tänään

Ihmiselle on tyypillistä haikailla aikaa, jolloin kaikki vielä oli paljon paremmin. Me kaipaamme hiljaisempaa, hitaampaa ja inhimillisempää aikaa. Me kaipaamme uutisia, jotka eivät olleet viihdettä. Me kaipaamme lapsia leikkimään talojen pihoihin sen sijaan, että he pelaavat tietokoneella kotinsa sisällä. Samanlainen haikailu liittyy kaikkeen kulttuuriin, myös taiteeseen.

Minulla ei ole mitään haikailua vastaan. On ihan hyvä, että ihmiset uskaltavat ottaa kantaa aikansa kulttuuriin ja vaatia siltä jonkinlaista tasoa.

On kuitenkin surullista ja ärsyttävää, kun ihmiset kieltäytyvät tutustumasta uuteen. He lakkaavat olemasta luovia vastaanottajia. Heissä syntyy muutosvastarintaa: he kokevat että heitä vedetään nenästä, että heille nauretaan, että taiteilijat ihan vain ilkeyttään tekevät nykyään sisällyksetöntä taidetta, joka ei ole kaunista eikä ymmärrettävää. Muutosvastarinta herättää tarpeen tuomita kaikki sataa vuotta uudempi taide huonoksi tai käsittämättömäksi.

Ehkä taidenäyttelyille pitäisi asettaa ikä- ja asennesuosituksia. "Ei yli 25-vuotialle", lukisi mediataidetta esittelevän näyttelyn ovella. "Käänny takaisin, ellet pidä Duchampin Suihkukaivoa taiteena" tai "Ei niille, joiden mielestä taiteella tulisi olla muutakin merkitystä kuin sopia sohvan väriin" olisivat hyviä ohjenuoria. Vähitellen kaikille löytyisi sopiva lokero, joissa olisi mahdollista nähdä vain sellaista taidetta, joka soljuisi sujuvasti kunkin esteettisiin käsityksiin.

Taiteesta tulisi helppo ja kevyt kulutustavara, joka ei pakottaisi ketään hätkähtämään, yllättymään tai muuttamaan käsityksiään elämän luonteesta. Taide olisi jokaiselle juuri sitä, mitä hän haluaa. Ei enää palopuheita abstraktia taidetta vastaan, ei enää museo-oppaiden kovistelua siitä, mitä nykyään kelpuutetaan museoihin ja miksi.

Mutta kas! Kohta rajojen rikkominen tuntuisi jo mukavalta! Olisi hauskaa nähdä kaikkea sellaista, mikä ei tuntuisi heti omalta ja helpolta omaksua. Olisi mukavaa suhtautua kulttuuriin uudella uteliaisuudella sen sijaan, että kaikki uusi ja erilainen (tai vanha ja samanlainen) pitäisi varmuuden vuoksi tuomita tylsäksi ja mahdottomaksi. Olisi mukavaa saada jälleen lupa olla uudenlaisten kokemusten luova vastaanottaja.

Mikä meitä estää olemasta sellaisia jo nyt, heti tänään?

Kirjoittaja on kulttuuritoimituksen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.