Uusi vuosi ei alkanut tyhjin lupauksin

Vuosi 2010 on vasta kolmipäiväinen ja aion tunnustautua kyynikoksi heti alkumetreillä: en usko uudenvuodenlupauksiin. En omiin enkä muiden.

Sen sijaan, että vauhdittaisivat matkaa uljaampaan huomiseen, uudenvuodenlupaukset tuntuvat usein muuttuvan kiviksi kengässä. Oman teoriani mukaan siksi, että skumppahiprakassa suureen ääneen julistetut tavoitteet eivät yleensä muodosta minkäänlaista kokonaiskuvaa: pitäisi laihtua kymmenisen kiloa paremmaksi ihmiseksi, opetella uusi kieli, lukea enemmän sanomalehtiä ja syödä vähemmän sokeria. Siinä välissä jos ehtisi vielä nukkua hyvin ja kutoa koko perheelle villasukat...

Sitten olisi varmasti aikaansaava ja edellisvuotta onnellisempi ihminen.

VÄHÄN SAMAAN tapaan kuin tiukka minuuttiaikataulu voi pilata loman, pikkuisten lupausten rikkonaiseen kivikkoon kariutuu helposti koko vuosi. Ne kun paitsi tuppaavat keräytymään muodottomaksi rasitemöykyksi, ottavat myös kehnosti huomioon muuttuvat olosuhteet.

365 päivässä ehtii tapahtua paljon sellaista, jota ei rakettien räiskeessä osaa ennakoida. Mikäli itse itselle asetetuista vaatimuksista on ehtinyt muodostua joustamaton, pyhä mantra, yllätyskäänteissä jäädään helposti varastoimaan syyllisyyttä sen sijaan, että heivattaisiin omaan mahdottomuuteensa kaatuvat suunnitelmat yli laidan ja jatkettaisiin matkaa kevyemmässä lastissa.

Kun pitäisi pystyä ja jaksaa ja naapureillekin on tullut hehkutettua...

Pian sitä ollaankin kypsä ryömimään jonnekin pimeään märäjämään omaa läpikelvottomuutta.

Siinä se loppuvuosi vierähtää - mutta otetaan ensi vuonna uudestaan.

ITSE AJATTELIN tällä kertaa soveltaa niin sanottua "vannomatta paras" -taktiikkaa: ottaa alkavan vuoden sellaisena, kuin se vastaan vyöryy ja luovia sitten sen mukaan. Aion vastaan räpistelemisen sijaan ikään kuin kellua mukana virtaa myötäillen, vailla ennalta määrättyjä maaliviivoja.

Joku sivustaseuraaja saattaa toki erehtyä kutsumaan menoa päämäärättömäksi ajelehtimisesi, mutta vp-taktiikkaan kuuluukin oleellisesti se, ettei moista kyräilyä olla huomaavinaan.

Poikaystävälläni - joka on realisti - on vieläkin tehokkaampi suunnitelma. Siinä on otettu huomioon sekä oma, inhimillinen tarve satunnaiseen pätemiseen että lähipiirin lyhyt muisti.

- Jos saavutan vuoden aikana jotain, ihan mitä tahansa, väitän, että se oli lupauslistalla. Ei kukaan tammikuun jälkeen sitä oikeaa litaniaa kuitenkaan muista. Vaikutanpahan kerrankin saamarin aikaansaavalta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen vuorontekijä ja avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.