Uusi vuosi, uudet kujeet

Minä olen päättänyt alkaa rohkeaksi. Olen päättänyt kokeilla uusia asioita ja uskoa itseeni. Olen päättänyt, että en enää murehdi turhia ja vatvo menneitä.

Tämä ei toki tarkoita sitä, että muuttuisin alati maailmaa syleileväksi ja uudesta kokemuksesta toiseen ryntääväksi ei-minäksi. Joku roti sitä pitää tässäkin hommassa olla, vaikka kuinka olisi pyrkimystä paremmaksi ihmiseksi.

Toistaiseksi uusien asioiden kokeilu on osoittautunut varsin palkitsevaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on sushi. Suhtauduin tähän merilevän kasassa pitämään kiekkoon ensin epäluuloisesti, mutta sitten järkeilin, että ei siihen ainakaan voi kuolla, joten tungin sen suuhuni. Haju toi mieleeni akvaariokaloille tarkoitetun ruoan, mutta en antanut sen häiritä. Ja kappas, tykkäsin sen mausta kovasti paljon.

Kyllä kannatti.

Mutta palataanpa hetkeksi viime vuosituhannen loppupuolelle, aikaan, jolloin olin töissä kara-okebaarissa. Se ajanjakso opetti minut inhoamaan karaokea.

Karaoke kuulemma tarkoittaa suomeksi käännettynä, että "olen humalassa ja haluan huutaa mikkiin". Helppo uskoa. Myöhemmin olen kuullut, että karaokessa on kysymys itsensä voittamisesta, ei pelkästään laulamisesta. Hyvä on, en minä sitä sitten inhoa.

Olin kuitenkin vannonut, että itse en laula, koska en osaa. En kännissä, enkä selvin päin. Tämä vannominen piti kutinsa hyvin siihen asti, kunnes huomasin hoilaavani Roosa ja kahdeksan muuta -biisiä mikkiin siskon olohuoneessa. Ja arvatkaapa mitä? Tykkäsin siitäkin!

Muiden läsnäolijoiden tuntemuksia en kuitenkaan lähde arvailemaan, sillä minä en edelleenkään osaa laulaa.

Minä olen niitä naisia, jotka eivät kovinkaan helposti näytä kiinnostustaan vastakkaista sukupuolta kohtaan. Hyvä ystäväni muotoili asian niin, että olen enemmänkin hymy perseeseen

-tyyppiä. Hän on oikeassa.

Päätin rohkaista mieleni tälläkin saralla, vaikka se tuntuikin paljon isommalta asialta, kuin sushi ja karaoke yhteensä. Mikä on tietysti luonnollista, sillä se on isompi asia.

Ystävältä saamani henkisen tuen siivittämänä tein ensimmäisen siirron. Ja taas kerran uusi tyyli palkittiin. Vastapuoli suhtautui asiaan enemmän kuin hyvin. Tästä aluevaltauksesta voin sanoa, että se todella kannatti.

Jonkinlaisen parannuksen tehneillä tai uuden tien löytäneillä on yleensä tapana tuputtaa uutta toiminta- tai ajattelumalliaan innokkaasti myös muille, halusivatpa muut sitä tai eivät. Minä en aio tähän sortua, mutta sen voin sanoa, että ei tämä pöllömmältä tunnu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.