Uusia unelmia Päijänteestä

Olen vuosia mielenkiinnolla seurannut motoristien uutta joukkoliikettä Päijänteen maisematiellä.

Siis tiellä, joka tulee Päijänteen itäpuolta Keski-Suomeen Sysmästä Luhankaan ja jatkuu siitä Korpilahdelle – ilman virallista maisematien nimeä, mutta ehkä paremmin Päijänteen rengastienä tunnettuna.

Korpilahdella reitti kiepahtaa takaisin etelään Jämsään ja Kuhmoisiin sekä edelleen Padasjoelle ja Asikkalan Vääksyyn, mistä taas kiertyy kohti pohjoista upealle Pulkkilanharjulle ja Sysmään.

Moottoripyörien liikehdintä alkaa keväällä. Se paisuu kesällä ja jatkuu pitkällekin syksyyn, keleistä riippuen. Parhaimmillaan – tai pahimmillaan – pyöriä päristää satoja päivässä, runollisimmillaan vain puolisenkymmentä tunnissa. Seassa näkee usein ulkomaisia matkailu- tai henkilöautoja kotimaisista puhumattakaan.

Mikä kävijävirta! Vaan millaiset palvelut?

Erilaiset tauko- tai yöpymispaikat Päijänteen rengasreitillä ovat kuihtuneet yksi toisensa jälkeen.

Pulkkilanharjun huippusuosittu kesäravintola Reimari on ollut niin tai näin ainakin pari vuotta. Sysmässä monenlaista yritystä yhä on, mutta Luhangan Lomakeidas heitti henkensä ennen kuin ehti menestyä.

Luhangan ruokapisteet sekä kauppa jaksavat sinnitellä. Helteiden aikana yrittäjiä naurattaa, mutta huonolla säällä kesällä suut ovat suorina.

Putkilahden lähikauppa Tarmossa ei Korpilahden Nesteen lailla näe jonoja, mutta Kärkisten entisen hotelli Helenan, sittemmin Lossivahdin, hiljaisia iltoja ja siltoja on lähes mahdotonta käsittää.

Miten Päijänteen upeimpiin kuuluvalla paraatipaikalla voi aina olla täysin autiota?

Entä etelämpänä? Patalahden ”esso” sykkii yhä, mutta sähinä valtatie 24:n varrella Kuhmoisten Harjunsalmen motellin maisemissa on muisto vain, kuten hotelli Eurooppa 4.

Kuhmoisten keskustassa menoa kesällä yhä on, ja muiden lounaisen Päijänteen tienhaarojen apseilta ja siwoista saa vielä tarvitsemaansa.

Olisiko silti aika alkaa unelmoida maisemia, einettä ja edullisia yöpaikkoja tarjoavasta päivä-, viikonloppu- tai viikkoreissujen Päijänteestä?

Joulukuun pimeässä on lohdullista muistella hellepäivien hitautta Päijänteen rannoilla ja saarissa. Meheviä löylyjä, viileää vettä, tuoksuvia koivikoita ja autereisia aamuja. Mansikoita, vadelmia ja tienvarsien kukkia.

Eikö näitä tunnelmia, kokemuksia ja niistä syntyviä unelmia mitenkään saisi kaupaksi ihmisille? Meille ja niille, joilla kuitenkin on varaa lähteä viikoksi Vietnamiin tai päiväksi Pariisiin?

Noin 10 vuotta sitten Päijänteen seudusta haluttiin yhdessä kehittää kevyttä luonnonläheistä, ehkä jopa ympärivuotistakin matkailua harjoittavaa aluetta, joka tukeutuisi nimenomaan suurjärveen. Käsittämättömästä syystä hanke jumittui.

Vaikka lama nyt raastaa isänmaata ja kaikki ideat ovat aina muka kannattamattomia, mukavat ruoka- tai yöpymispaikat saunoineen hoitavat huonoinakin aikoina.

Mutta käytettävä palveluja on, sillä aivan kuten vain otettu lääke tepsii, vain käytetty palvelukin pysyy.

Kirjoittaja on aluetoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.