Uusin silmin: Ensi askeleet keskisuomalaiseksi – Iejushanaas Somijaa: pirmie solji

Olen aina tiennyt, että Suomi on jossakin naapurina kartalla. Ensimmäisen kerran kuulin siitä kun lapsena seisoin hämmästyneenä katsomassa valaistua linja-autoa, joka pysäköi Riiassa ainoan inturist-hotellin eteen. Äänekkäät ihmiset värikkäät urheiluvaatteet päällään tulivat ulos. Oli 70-luku. ”Ne ovat turisteja Suomesta”, mummo sanoi, ja näytti myöhemmin Suomen kartalta. Silloin päätin että Suomen on oltava pakostakin värikäs maa. En voinut edes uneksia kokevani tämän maan ja sen ihmiset jonakin päivänä.

Suomikuvaani ovat vaikuttaneet omat kokemukseni, suomalainen mieheni, ulkomaalaisten ystävieni kyläilyt luonamme Jämsässä ja muut tutut kotoutuskoulutuksessa.

Kun muutin Suomeen loppukeväällä 2013, suomen kielen osaamiseni oli täysi nolla. Yritin omaksua suomen sanoja mahdollisimman paljon. Aloitin tutustumalla Keski-Suomeen päivittäisillä moottoripyöräretkillämme.  Vähitellen kasvavan sanastoni ensimmäinen lähde olivat tienvarsien julisteet, mainokset ja ravintoloiden ruokalistat. Ehkä olin ainoa reissaaja Suomessa, joka luki niin tarkasti joka kulman.

Sinä kesänä vain raapaisin pintaa. Olin yrittänyt tehdä kaikkea, mitä keskimääräinen suomalainen tekee kesällä. Vain kasvissyöjän ruokailutottumukseni esti minua liittymästä paikalliseen grillausjoukkueeseen. Eikä vieläkään grillattu porkkana ole suosikkini. Muutoin jokainen päivä Suomessa antoi alussa monia yllättäviä kokemuksia.  Jos kerrankin on käynyt lähiravintolassa Roomassa, niin tämä tunne on tuttu - mikään ei viittaa siihen, että ravintolan nuhruisten kapeiden ovien takana on noin sata iloisia ruokailijaa valoisassa ruokasalissa. Samoin minäkään en voinut aavistaa, mitä tapahtuisi tai kenet tapaisin – olin sitten lähiruokakaupassa ostoksilla tai matkalla Lappiin.

Sinä kesänä maakuntamme vilisi matkailuvaunuja, veneitä, moottoripyöriä, autoja ja polkupyöriä.  Joka paikassa oli tungosta.  Se ei kuitenkaan minua oudoksuttanut, eikä sekään missä ihmiset asuvat, vaikka missään ei voi nähdä runsaasti asunalueita. Kun syksy pudotti lehdet ja ihmiset hävisivät jonnekin, huomasin että näissä koskemattomissa metsissä onkin toinen maailma. Yhtäkkiä mäet ja laaksot tuntuivat olevan täynnä omakotitaloja, kyliä, kuntia ja teollisuuslaitoksia. Ymmärsin myös, että itse asun samanlaisessa ympäristössä.

Muissa maissa jyrätään metsä ennen rakennustöitä. Kun työt valmistuvat, metsä istutetaan uudelleen. Suomessa minusta tehdään toisin. Kaikki on rakennettu metsään. Metsiä on joka kaupungin sisälläkin. Asun pienessä kunnassa, vain viiden minuuttien kävelymatka keskustaan. Silti olohuoneesta näkyy vain mäntyjä ja koivuja, joiden alla peloton ja hävytön pupu tuntuu pitävän pihaamme omana kotina. Orava nakertaa käpyä muutama metri ikkunastamme. Ellei tämä ole metsää, mitä se sitten on?

Moni sanoisi, että metsä on Suomen tärkein voimavara, mutta minusta se on suomalaiset itse. Metsä tulee toisena. Se on jo toinen tarina.

Iejushanaas Somijaa: pirmie solji

Es vienmeer zinaaju, ka Somija ir kaut kur tuvu, kaut kur kaiminjos. Pirmo reizi par sho zemi uzzinaaju, kad beerniibaa staaveeju, apbriinodama spilgto autobusu pie Riigas Inturist-viesniicas. Skaljie, sporta teerpos gjeerbtie cilveeki kaapa aaraa no autobusa. Tie bija septinjdesmitie gadi. „Tuuristi no Somijas”, noteica vecmamma un veelaak paraadiija man sho valsti uz kartes. Nodomaaju, ka Somija ir spilgta zeme. Tolaik pat nevareeju iedomaaties, ka vienaa dienaa man buus iespeeja pashai iepaziit sho zemi.

Mani iespaidi par Somiju naak no pashas pieredzeetaa, no apsveerumiem ar ko ar mani ir daliijushies mans  viirs - soms, manas pazinjas Somijaa un aarzemju draugi, kas viesojushies pie mums Jamsaa.

Kad paarbraucu uz Somiju 2013. gada pavasarii, mana iepaziishanaas ar vieteejo dziivi saakaas ar ikdienas izbraucieniem pa apkaartni uz motocikla. Tolaik manas somu valodas zinaashanas bija nieciigas.  Braucienu laikaa meegjinaaju iegaumeet peec iespeejas vairaak somu vaardu. Celjmalas plakaati, eedienkartes un sludinaajumi bija avots, no kura smeelos pirmo informaaciju somu valodaa. Laikam visaa valstii biju vieniigaa celjotaaja, kura lasiija reklaamas pie katra staba.

Protams, pirmajaa vasaraa tikai virspuseeji pieskaaros Somijai. Izmeegjinaaju visu, ko videejais soms dariitu iislaiciigajaa un taapeec tik miiljotajaa vasaraa. Vieniigi manas vegjetaaraas eeshanas deelj taa arii neizbaudiiju  vissomijas aizraushanos – grileeshanu. Somijaa grilee un eed visu – no galjas liidz arbuuziem, bet grileets arbuuzs nav mans iekaarotaakais eediens.

Kad braucu uz Somiju, dazhi man teica, ka dziive sheit buus garlaiciiga. Bet patiesiibaa katra diena Somijaa paarsteidza mani ar kaut ko negaidiitu. Liidziiga sajuuta man bija Romaa katru reizi, kad aiz shauraam nobruzhaataam restoraana durviim paveeraas skats uz plasho zaali ar paarsimts pusdienotaajiem. Taapat Somijaa nekad nevar paredzeet, ka kaut ko neparastu neieraudziishu vai nepiedziivoshu ejot peec maizes uz vieteejo bodiiti vai celjojot aiz Polaara loka uz Lapzemi.

Tajaa vasaraa muusu provincee valdiija karavaanu, laivu, motociklu, automashiinu un ritenjbrauceeju burzma.  Atpuutnieki bija visur. Es pat ne reizi neiedomaajos, kur visi shie puulji dziivo, kaut gan apkaart nebija manaamas daudzas apdziivotas vietas. Kad atnaaca rudens, veejsh no kokiem nopuuta lapas un izkliedeeja cilveeku puuljus, pamaniiju, ka aiz it kaa neskartiem mezhiem ir cita pasaule. Peekshnji uz pauguriem un ielejaas paraadiijaas savrupmaajas, ciematinji, mazpilseetinjas un pat ruupnieciibas celtnes. Vai es pati nedziivoju liidziigaa vietaa?

Citaas valstiis pirms apbuuveeshanas izceert mezhu un, kad celtnieciibas darbi ir pabeigti, mezhu iestaada no jauna. Somijaa viss notiek savaadaak. Te viss ir buuveets mezhaa. Mezhs ir katras pilseetas noziimiigaakaa dalja. Pati dziivoju mazpilseetas taa sauktajaa centraa, bet pa dziivoklja logiem redzami tikai beerzi un priedes, kur vaaveres mielojas ar chiekuriem un zem kuraam bezruupiigi un bezbailiigi klainjo zakji. Ja tas nav mezhs, kas tad tas ir?

Dazhi teiktu, ka mezhs ir Somijas galvenaa bagaatiiba, bet manupraat taa ir somu tauta. Mezhs ierindojas otrajaa vietaa. Bet tas jau ir cits staasts.

Kirjoittaja on Latviasta kotoisin oleva jämsäläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.