Uusin silmin: Hyvää kasvisjoulua! Lai visiem gardi Ziemassveetki!

Myös kasvissyöjä herkuttelee jouluna. Maassa, jossa lihan syöminen on käytännöllisesti katsoen toinen uskonto, joulu on miltei ainoa päivä vuodessa, jolloin pöydän ääressä istuva kasvissyöjä ei tunne itseään muukalaiseksi. On todella miellyttävää istua suomalaiseen joulupöytään, jossa on kasvissyöjällekin tarjolla niin paljon perinneherkkuja.

Olen ollut yli kaksikymmentä vuotta kasvissyöjä ja pidän yhä hyvästä ruoasta ja makujen moninaisuudesta. Nautin ruuanlaitosta, mutta ulkona syömisessäkin on aina oma viehätyksensä. Matkoilla eri maiden lähiruoan maistaminen tuli jo tavakseni. Eräissä maissa haastavaa se oli, mutta en koskaan jäänyt tyhjän vatsan kanssa, toisinaan se vaati kuitenkin ponnistuksia. Yleensä ei riitä sanoa olevasi kasvissyöjä, odottaen samalla sinulle sopivan ruoan tarjoamista. Monille kana ja kala ovat kasvisruoka, siksi olen oppinut ”ilman kalaa ja lihaa” -fraasin useilla kielillä. Kuinkahan monta kertaa, kun illalliseksi olen saanut lautaselle kauniisti asetettuja kypsentämättömiä kasviksien paloja, täytyi selittää ravintoloitsijalle, että kasvissyöjät eivät pärjää vain raakojen vihanneksien järsimisellä.

Muuttaessani Suomeen tiesin, että täällä kasvissyöjänä oleminen ei ole helppo juttu. Liha kuuluu vahvasti suomalaiseen ruokakulttuuriin, ”pupuruoan” syöminen ei. On totta, että monille suomalaisille ei kasvisruoka ole enää iso ihme. Vaikka kasvissyöjiä Suomessa on noin kaksi prosenttia väestöstä, ravintolakokkien mielestä heidän ateriat koostuvat vain maustamattomista raaoista kasviksista ja mauttomista jyvistä.

Kun ensimmäistä kertaa kävin ravintolassa Suomessa, ihastuin kun ruokalistassa huomasin paljon ”VL” merkittyjä aterioita. Naiiviuttani ajattelin, että ne ovat kasvissyöjille tarkoitettuja aterioita. Ihastus kuitenkin hävisi heti kun ymmärsin, että ”VL” tarkoittaa vähänlaktoosista ruokaa, eikä se siis liity mitenkään kasvisruokaan. Parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen oivalsin myös, että jos haluaa illalliseksi enemmän kuin pari keitettyä perunaa, porkkanaa ja ilman rasvaa paistettua kesäkurpitsaa, on joko syötävä kotona tai otettava omat eväät mukaan.

Onneksi sentään jouluna kasvissyöjä voi unohtaa kaikkia nämä hankaluudet. On  joulu! Laitamme pöydälle suomalaisen perinteiden mukaisesti laitettua rapeaa sienisalaattia, rosollia, meheviä porkkana-, lanttu- ja perunalaatikoita, värikästä punajuuripaistosta, tuoksuvia piparia - luumukiisseliä unohtamatta. Ei mitään tofukinkkua – jos perheessä on lihanystäviä, olkoon joulukinkku silloin pöydän kruunu! Joulun täytyy maistua hyvältä kaikille!

Vesi kielellä, herkuttelumielellä ja hyvää kasvisjoulua!

Lai visiem gardi Ziemassveetki!

Arii vegjetaarietim Ziemassveetkos ir ar ko pamieloties Somijaa - valstii, kur galjas eeshana ir pieliidzinaata otrai religjijai. Ziemassveetki ir gandriiz vieniigais laiks, kad vegjetaarietis nejuutas diskrimineets pie sveetku galda. Pat neticas, cik daudz mutee kuustoshu vegjetaaro gardumu tiek piedaavaats Somijaa Ziemassveetku maltiitee kopaa ar obligaati tradicionaalo Ziemassveetku cepeti un zivju delikateseem.

Neskatoties uz to, ka esmu vegjetaariete jau paari par divdesmit gadiem, man patiik gardi paeest. Kaut arii nav nekaa labaaka par maajaas pagatavotu eedienu, arii restoraana maltiitei ir savs sharms. Celjojumos allazh meegjinu iepaziit dazhaadu virtuvju vegjetaaros eedienus. Jaaatziist, ka dazhaas zemees tas nemaz nav tik vienkaarshi, bet nekad veel sveshaa zemee neesmu palikusi ar tukshu veederu. Dazhreiz gan naacaas nedaudz nopuuleeties, lai dabuutu restoraanaa ko eedamu. Apbriinojami, ko tikai galjas eedaaji neiedomaajas par vegjetaarieshiem! Dazhiem pat vista un zivs ir vegjetaarais eediens. Bet ar fraazi “neeedu galju un zivis” var daudz ko panaakt, it iipashi, ja esi iemaaciijies to dazhaadaas valodaas. Un cik reizes, kad restoraanaa kaa pamateedienu man pasniedza uz lielaa shkjiivja skaisti izkaartotus gurkja, kjirbja un siipola gabalinjus, naacaas skaidrot viesmiilim, ka arii vegjetaarieshi neiztiek vien ar svaigu daarzenju graushanu.

Kad atbraucu uz Somiju, uzreiz sapratu, ka sheit vegjetaarieshu dziive nav viegla. Somu maltiite nav iedomaajama bez galjas un zivju eedieniem, bet bez “zakju bariibas” vinji gan iztiek ljoti labi. Tiesa, vegjetaarisms nav somiem vairs tik liels briinums, kaa agraak. Bet neskatoties uz to, ka gandriiz 2% no Somijas iedziivotaajiem ir vegjetaarieshi, restoraanu pavaaru izpratne par vegjetaaru eedienu joprojaam aprobezhojas ar zaljiem salaatiem bez meerces un bez piedevaas pasniegtiem vaariitiem graudiem.

Kad pirmo reizi Somijaa peetiiju restoraana eedienkarti, biju patiikami paarsteigta, cik daudz tajaa bija eedienu ar “VL” atziimi. Naivi iedomaajos, ka “VL” noziimee vegjetaarieshiem piemeerots eediens. Bet nekaa nebija! Kaa izraadiijaas, tas noziimee eedienu ar samazinaatu laktozes saturu, kam nav nekaa kopiiga ar vegjetaaro uzturu. Peec paaris neveiksmiigiem meegjinaajumiem sapratu, ka, ja gribu vakarinjaas ko citu, nekaa paaris vaariitu kartupelju, burkaanu un bez eljljas cepta kabacha, jaaeed maajaas vai jaaiet uz restoraanu ar savu grozinju.

Toties Ziemassveetku laikaa, vegjetaarieshi var aizmirst par shiim raizeem. Liekam galdaa peec senaam somu recepteem pagatavotus kraukshkjiigus seenju un kartupelju salaatus, suliigus burkaanu, kaalju un kartupelju sacepumus, kosho bieshu sauteejumu, nemaz nerunaajot par rasolu, smarzhiigaam piparkuukaam un riisu biezputru ar pluumju kjiiselji. Un luudzu, nekaadus viltotus cepeshus no sojas – ja gjimenee ir galjas eedaaji, rotaajam galdu ar iisto cuukgaljas cepeti. Galu galaa, ir tachu Ziemassveetki! Lai tie ir prieciigi un garshiigi visiem!

Kirjoittaja on Latviasta kotoisin oleva jämsäläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.