Uusin silmin: Hyvä ruoka, hyvä pöytä, hyvä pöytäliina – Labi eedieni, labi galdi, labi galdauti

Joka vuosi tuhannet suomalaiset karkaavat pimeää ja kylmää vuodenaikaa etelään. Lokakuun alussa myös me pakenimme aurinkomatkalle syksyn tihkua ja koleutta.  Se lienee ensimmäinen kerta, kun aloin kaivata kesää jo syyskuussa. Ehkäpä suomalaisten kesän kaipuu tarttui jo minuunkin. Pakkasimme siis matkalaukut ja lensimme Kanarian saarille.  Pelkäsin että viikko pienellä saarella olisi liian tylsä. Ensimmäistä kertaa olin menossa valmismatkalle, mutta jos suomalaiset ovat matkustaneet etelään jo kymmeniä vuosia, se voisi siis hyvinkin kuulua myös minun kotoutumisprosessiini Suomessa.

Puerto Rico oli täynnä saaren ilmapiiristä nautiskelevia pohjoismaiden turisteja, jotka päiväisin torkkuvat auringossa siemaillen kylmiä juomia, lukien kirjoja ja kuunnellen musiikkia  kännyköistään tai selaten nettiä. Kaikki nauttivat sitä, jonka takia tulivat etelään – auringosta, lämmöstä ja rauhallisuudesta. Rauha vallitsi myös skandinaavisella tyylillä sisustetun hotellin suomalaisten ja norjalaisten asiakkaiden täyttämän uima-altaan terassilla. Toisinaan tuntui että en ollut matkustanut mihinkään – sama tunnelma kuin Suomessa, vain aurinko on kuumempaa ja hedelmät makeampia. Kuitenkin iltapäiväisin, kun nälkä iski, turistiväet levittyivät eloisiin ravintoloihin ja baareihin. Siellä pohjoismaalaisten hiljaisuus hävisi heti.

Jos näyttää vähänkin pohjoismaalaiselta, ravintolan sisäänheittäjä houkuttelee myös suomeksi. Jotkut ravintoloisijat eivät tyydy vain toivottamaan ”Terve”.  Selvästi espanjakielinen tarjoilija pani parastaan saadakseen meidät asiakkaakseen: ”Tule! We have hyvä ruoka, hyvä pöytä and hyvä pöytäliina”, ja jatkoi: ”Hyvä ruoka - parempi mieli”.  Suomalaiset turistit osaavat siis lomillaan jakaa sanontojaan ja fraasejaan – kenties osin vitsinä?  Pienessä ravintolassa Puerto Ricossa paikallinen tarjoilija voi hyvinkin saada enemmän mahdollisuuksia käyttää suomea kuin monet maahanmuuttajat Suomessa suomen kielen kurssin työharjoittelujaksolla.

Usein sanotaan, että Suomessa asuvin ulkomaalaisten on vaikea murtaa jäätä sosiaalisissa kanssakäymisissä suomalaisten kanssa.  Myös aikaisemmin muissa maissa olin huomannut, että ulkomailla suomalaiset turistit mieluummin antautuvat keskusteluun vieraiden kanssa julkisilla paikoilla. Pitääkö paikassa, että suomalaiset ovat avoimempia kotimaan ulkopuolella? Kanarian saarilla oli kiva seurata, miten illalla ravintolat täyttyivät äänekkäistä, luontevista ja hauskaa pitävistä suomalaisista turisteista - tyystin erilaista kuin kotimaan ravintoloiden raukeahko tunnelma. Aurinko ja saarten ilmapiiri auttaa unohtamaan suomalaisen melankolian ja varautuneisuuden.

Paikallinen taksikuski sanoi, että heidän saarella kaikki ”asuvat kadulla”. Kun asuu kadulla, on hyvä olla sosiaalinen ja ystävällinen. Kotona viikon matkan jälkeen uskon tuntevani samaa kuin jokainen etelänmatkalta palannut suomalainen: Kotona paras. Auringon lämpö ja ”kadulla eläminen” riittää. Näillä valoilla mennään ensi kesään.

Labi eedieni, labi galdi, labi galdauti

Ik gadu tuukstoshiem somu muuk uz dienvidiem no tumshaas un aukstaas ziemas. Arii mees shii gada oktobra saakumaa devaamies uz siltajaam zemeem prom no Somijas rudens dreegnuma. iisaa vasara pat nepaspeeja beigties, kad es liidz ar paareejiem somiem jau ilgojos peec siltajiem saules stariem. Laikam somu apseestiiba ar vasaru pielipa arii man. Ilgi nedomaajot, sapakojaam koferus un devaamies uz Kanaariju salaam. Man shii bija pirmaa reize, kad braucu atpuusties charterceljojumaa. Ja somi taa brauc atpuusties jau desmitiem gadu, tad “pakeshu celjojums” uz dienvidiem labi iedereetos manaa “Somijas integraacijas” programmaa.

Oktobra viduu Kanaariju salu mazajaa kuurortpilseetaa Puerto Riko vieteejos iedziivotaajus publiskaas vietaas sastapt ir gruutaak, nekaa ziemeljvalstu tuuristus. Baudot salas atslaabinosho atmosfeeru, pa dienu tuukstoshiem somu, norveegju un zviedru snauzh sauliitee, malkojot atspirdzinoshos dzeerienus, lasot graamatas vai klausoties muuziku no pleijeriem. Atvaljinaajumu prieku baudiishana notiek pilniigaa klusumaa. Un pareizi vien ir – galu galaa vinji uz shejieni ir atbraukushi baudiit sauli, siltumu un mieru. Klusums valdiija arii muusu skandinaavu stilaa iekaartotajaa viesniicaa – baaraa, pie peldbaseina, uz sauljoshanaas teraseem. Pa dienu man allazh bija sajuuta, ka nemaz neesmu aizbraukusi no Somijas, tikai saule nez kaapeec ir karstaaka un banaani saldaaki. Bet tas tikai pa dienu. Vakaros, kad izsalkushie un izslaapushie tuuristu puulji piepildiija restoraanus un baarus, no ziemeljvalstu klusuma nepalika ne minjas.

Kanaariju salaas, ja kaut nedaudz izskataaties peec skandinaava, jau uz restoraana sliekshnja Juus visdriizaak sveicinaas somiski. Un ne tikai ar vienkaarsho “Terve!”(“Sveiki!”). Pa nedeelju restoraanos un veikalos noklausiijos dazhnedazhaadas uzjautrinoshas un diivainas laipniibas izpauduma variaacijas somu valodaa. Domaaju, ka nekas vairs nevar mani paarsteigt. Tomeer peedeejaa vakaraa muusu izveeleetaa restoraana oficiants paarspeeja visus, kad aicinaaja muus iekshaa ar nosleepumaino fraazi: ”Tule! We have hyvä ruoka, hyvä pöytä and hyvä pöytäliina” (“Naaciet! Mums ir labi eedieni, labi galdi un labi galdauti!”). Lepns par savu somu valodas prasmi vinjsh turpinaaja: ”Hyvä ruoka - parempi mieli!” (“Labie eedieni – labaaks garastaavoklis!” - kaada Somijas paartikas uznjeemuma desmit gadu vecs reklaamas sauklis). Skaidrs, ka to visu vinjsh nebija apguvis somu valodas kursos. Laikam jau kaads somu tuurists vinjam to iemaaciija joka peec. Taatad nav somi tik kautri komuniceet ar sveshiniekiem, kaa aarzemniekiem biezhi tiek pasniegts Somijaa. Iedomaajos, ka mazajaa Puerto Riko krodzinjaa vieteejam oficiantam ir vairaak iespeeju pielietot somu valodu nekaa mums, aarzemniekiem, somu valodu kursu organizeetajaa darba praksee kaadaa uznjeemumaa Somijaa.

Somijaa biezhi var dzirdeet, ka somu sabiedriiba ir nosleegta un Somijaa dziivojoshiem aarzemniekiem tajaa iekljuut ir gruuti. Un es pati agraak esmu ieveerojusi, ka somi daudz vieglaak un labpraataak iesaistaas sarunaas ar sveshiniekiem tieshi aarzemees. Taatad somi ir atveertaaki aarpus teevijas robezhaam. Kanaariju salaas bija jauki veerot, kaa vakaros restoraanus piepildiija skalji runaajoshie dziivi baudoshie somu tuuristi, kuri nemaz neatgaadinaaja tos atturiigos somus, kurus parasti sastopam Somijaa. Laikam saule un relakseejoshaa salas atmosfeera mudina vinjus nokratiit somu melanholiju un kaut uz laiku aizmirst par somu atturiigumu.

Vieteejais Puerto Riko taksometra shoferis mums teica, ka uz vinja salas visi “dziivo uz ielas”. Kad dziivo uz ielas ir jaabuut atveertam un draudziigam. Jauki ir uz iisu atvaljinaajuma laiku kljuut vienam no vinjiem. Bet maajaas atgriezhoties man laikam bija taadas pashas domas, kaa jebkuram somam: maajaas ir vislabaak. Paaraak ilga “dziivoshana uz ielas” mums, ziemeljniekiem, var kaiteet taapat, kaa paaraak daudz dienvidu saules. Bet pa nedeelju dabuuju tik kaaroto energjijas laadinju, lai ar to pietiktu liidz naakamajai vasarai.