Uusin silmin: Kansalainen – La ciudadana

Tänä vuonna olin kaksi viikkoa Nicaraguassa ja se oli tarpeeksi huomatakseni, että minä en kuulu 100 prosenttia Nicaraguaan enkä Suomeenkaan.

Nicaraguassa tunsin olevani eksoottisessa paikassa täynnä trooppisia värejä. Mutta parasta oli tuntea ihmisten lämminhenkisyys. Minusta oli ihanaa nähdä ihmisten hymyilevän koko ajan ja keskustelevan tuntemattomien henkilöiden kanssa ilman syytä, joka on hyvin tyypillistä Nicaraguassa.

Kun tulin takaisin Jyväskylään, niin tunsin palanneeni futuristiseen kuplaani. Elämä on liian rauhallista tässä kaupungissa eikä edes byrokratiakaan tuota päänsärkyä. Kaikki on tosi lähellä. Aina voit nähdä ihmisiä, jotka ovat urheilemassa. Mutta minun mielestäni Jyväskylästä puuttuvat katumuusikot, jotka ovat oleellinen osa eurooppalaisia kaupunkeja.

Minun on sanottava, että kun tulin takaisin Suomeen, niin minua vihastutti huomata, että kesä on lomalla. Aloin ajatella, että täällä Suomessa ihanan ja lämpimän auringon näkeminen on tieteisfiktiota. Mutta vielä on elokuu ja edelleen kysyn, että milloin kesä tulee?

Nicaraguassa olin huomannut, että tiedostamattani käyttäydyin kuin olisin ollut Suomessa. Aina kävelin tien oikealla puolella, mutta Nicaraguassa ei ole samanlaista järjestystä kävellessä kuin Suomessa. Tunsin myös oudon tarpeen olla mahdollisimman paljon auringossa, kun taas aikaisemmin Suomessa ollessani olin valittanut Nicaraguan paahtavasta auringosta.

Siitä lähtien kun olen asunut Suomessa, niin olen pukeutunut yksinkertaisemmin, käytän paljon urheilujalkineita ja olen vaihtanut räikeät värit tummempiin. Tämän takia Nicaraguassa minua luultiin turistiksi monta kertaa. Nicaragualaisilla on tapana pukeutua iloisen värisiin vaatteisiin, koska mustaan pukeutuminen tarkoittaa, että vietät suruaikaa, olet menossa hautajaisiin tai olet lihava ja yrität piilottaa ylimääräiset kilot.

Olen omaksunut jotain jokaisen maan kulttuurista jossa olen asunut sekä olen oppinut uusia käyttäytymissääntöjä. Ihmisten ja kulttuurien monimuotoisuus on kauneinta tässä maailmassa, koska jos kaikki olisivat kuin suomalaiset tai nicaragualaiset, niin tällä planeetalla olisi erittäin tylsää. Minä en kuulu mihinkään maahan, olen maailmankansalainen ja maailman kuuluu kaikille.

La ciudadana

Este año estuve dos semanas en Nicaragua y fue el tiempo suficiente para darme cuenta que no pertenezco 100 por ciento a Nicaragua, pero tampoco a Finlandia

En Nicaragua sentí que estaba en un lugar exótico, saturado de colores tropicales. Pero lo mejor fue volver a sentir el calor humano. Amé ver sonreír a la gente todo el tiempo y hasta platiqué con desconocidos sin razón alguna, algo muy típico en Nicaragua.

Cuando regresé a Jyväskylä sentí que había vuelto a mi burbuja futurista. La vida en esta ciudad es demasiado tranquila, incluso los trámites burocráticos no son un dolor de cabeza. Todo queda muy cerca. Siempre vas a ver personas practicando deporte. Pero en mi opinión a Jyväskylä le hacen falta los músicos callejeros que caracterizan a las ciudades europeas.

Debo decir que cuando regresé a Finlandia me disgustó saber que el verano está de vacaciones. Empiezo a pensar que ver el sol radiante en Finlandia es ciencia ficción. Pero todavía es agosto y puedo seguir preguntando ¿cuándo vendrá el verano?

En Nicaragua había notado que inconscientemente me comportaba como si estaba en Finlandia. Siempre caminaba en el lado derecho, en Nicaragua no existe orden para caminar como en Finlandia. También sentí la extraña necesidad de estar el mayor tiempo posible bajo el sol, cuando antes de vivir en Finlandia siempre me quejaba de él.

Desde que vivo en Finlandia empecé a vestir de una manera más sencilla, usar muchos zapatos deportivos y he cambiado los colores llamativos por los oscuros. Debido a ello en Nicaragua muchas veces me confundieron con una turista. Las nicaragüenses suelen vestir con colores alegres, pues vestir de negro significa que estás de duelo, vas a un funeral o estás gorda e intentas ocultar esas libras de más.

En cada país donde he vivido he adoptado algo de sus culturas y he aprendido nuevos códigos de comportamiento. La diversidad de personas y culturas es lo más hermoso de este mundo, porque si todos fuéramos como los finlandeses o los nicaragüenses este planeta sería muy aburrido. Yo no pertenezco a ningún país, soy ciudadana del mundo y el mundo nos pertenece a todos.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.