Uusin silmin: Meitä on moneksi – Esam dazhaadi

Pidän neljästä vuodenajastamme. Pidän jokaisesta niistä, kuitenkin pohjoiseurooppalaisena haluaisin että marraskuun sijaan olisi toinen toukokuu. Vuodenaikojemme järjestys on juurtunut minuun niin syvästi, että olin hieman eksyksissä Uudessa-Seelannissa, jossa kesäalennukset ovat maaliskuussa ja marraskuussa kaupat ovat täynnä uusia kesätavaroita. Tiesin, että joulu on siellä kesällä, mutta siihen on ensin totuttava.

Pidänkin vuodenaikojen vaihteluista, jotka liittävät menneisyytemme hyvin tulevaisuuteen. Keväällä äskettäisten vaalikampanjoinnin aikaan ajattelin entistä elämääni ulkomailla ja nykyistä Suomessa maahanmuuttajana. Aikaisemmin ulkomailla työskennellessäni en koskaan tuntenut olevani maahanmuuttaja. Englannin kielessä sitä vastaa sana expat, joka tarkoittaa väliaikaisesti tai pysyvästi ulkomailla asuvaa ammattilaista. Ulkomailla olin aina expat.

Expatin elämä on verrattain viihtyisää. Vaikka elinolosuhteet joskus voivat olla ankaria ja kaoottisia, koskaan ei ole kysymys eloon jäämisestä. Asiantuntijoina, tutkijoina, lähetyssaarnaajina ja sijoittajina he eivät ole taakka isäntämaille. Miksi suomen kielessä ei ole expatia vastaavaa sanaa! Ehkä Mikael Agricolan aikaan expat ymmärrettiin toisin.

Sana expat on miellyttävä ja arvostettu. Maahanmuuttaja-sanalla on erilainen painotus. Siinä on gettoutumisen jälkimaku. Elämä on kuitenkin ennustamaton, joten tulin Suomeen maahanmuuttajana.  Olen osallistunut myös maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. Uskon että koulutuksen nimeen on kätketty pointti. Kun opiskelija oppii sanomaan kurssin nimen virheittä, hän on valmis sulautumaan suomalaiseen yhteisöön. Mutta alussa täytyy oppia lukemaan sujuvasti ja virheittä ne kaksi sanaa.

Yhtä kaikki kotoutumiskoulutus oli yksi antoisimmista elämän kokemuksistani. Olen oppinut suomea ja tutustunut uusiin ystäviin. Oli kiehtovaa huomata miten me, maahanmuuttajiksi nimitetyt ihmiset, ohjaudumme eri ”maahanmuuttajien rooleihin” vietettyämme aikaa Suomessa. Yleensä pruukaamme mahtua yhteen kolmesta stereotyyppiseen ryhmään koulutuksistamme ja sosiokulttuuripiiristämme riippumatta vain sen perusteella miten asennoidumme Suomeen.

Ensimmäinen "Maassa maan tavalla" -tyyppi pukeutuu kuin suomalainen, osaa puhua suomea hyvin, mutta kuitenkin ajan myötä suomalaistuessaan hän puhuu vähemmän ja vähemmän. Pitää saunasta ja kylpee säännöllisesti suomalaisten ystävien kanssa.

Toinen "Olenko Suomessa?" -tyyppi ei ehkä välttämättä huomaa olevansa Suomessa. Hän viettää aikaa muiden maahanmuuttajien kanssa ja järjestää elämänsä samalla tavalla kuin kotimaassaan. Jos on pakko, saunassa voisi käydä, mutta vain muiden maanmiehiensä kanssa.

Viimeinen "En ole suomalainen, miksi välittäisin!" -tyyppi on kaikki mitä monet suomalaiset ehkä odottavat ulkomaalaiselta – röyhkeä, ulospäin kääntynyt, suora, äänekäs. Ei ymmärrä mitään saunasta, eikä käy siellä.

Jokaisessa meistä maahanmuuttajista on jotain näistä tyypeistä. Jokaiselle meistä kotoutuminen on opetusprosessi. Se voi olla joillekuille nautinto, toisille rasittava. Se vaatii merkittäviä voimanponnistuksia, joskus ne voivat olla luoviakin tai mukavia. Ystäväni kertoi minulle, että muutto Suomeen oli hänelle kuin merenneidon sadussa – hän jätti hyvin järjestelmällisen elämänsä kotimaassa mutta löysi Suomessa jotakin arvokasta – rakkauden. Toinen ystäväni kirjoitti hääpäivänään lunttina kämmeneensä ”Tahdon”. Se oli ensimmäinen suomen kielen sana, minkä hän kirjoitti elämässään.

Esam dazhaadi

Man patiik katrs no chetriem muusu gadalaikiem. Patiik katrs meenesis, tikai taisniibas labad jaapiebilst, ka labpraat apmainiitu muusu novembri pret otro maiju. Lai kaa arii nebuutu, muusu gadalaiki tik dzilji ir iesaknjojushies manii, ka biju pilniigi apjukusi Jaunzeelandee, kur vasaras izpaardoshanas saakaas martaa, bet jaunas vasaras kolekcijas veikalos paraadaas novembrii. Zinaaju, protams, ka gadu mijas laikaa tur ir vasara, bet dziives rutiinaa pie taa bija gruuti pierast.

Arii gadalaiku mainja man patiik. Lai gan gadalaiki mainaas, tas rada stabilitaates sajuutu, bet arii rosina paardomas. shajaa pavasarii neseno parlamentaaro priekshveeleeshanu imigraacijas jautaajumu apsprieshanas iespaidaa daudz domaaju par savu dziivi citur aarzemees un tagadeejo buushanu Somijaa. Agraak, straadaajot aarzemees, nekad neesmu jutusi, ka esmu imigrante. Anglju valodaa ir ljoti labs vaards expat, kas biezhi noziimee augsti profesionaalu vai finansiaali labi situeetu cilveeku, kursh izveeleejies uz laiku vai pastaaviigi paarcelties uz dziivi citaa valstii. Un aarzemees es vienmeer esmu bijusi ekspate.

Ekspatam ir saliidzinoshi eerta dziive. Dziives apstaaklji var buut ne visai patiikami un pat haotiski, bet nekad neiet runa par nepiecieshamiibu izdziivot. Eksperti, zinaatnieki, gariidznieki un investori - uznjemoshajai valstij vinji nav slogs. Kaapeec somu valodaa nav liidziigaa vaarda? Laikam viduslaikos ekspatiem Somijaa bija cits apziimeejums.

Vaards ekspats ir cieniijams. Vaardam “imigrants” ir cita diezgan skaaba piegarsha. Bet dziivee jau nekad visu ieprieksh nevar zinaat, un arii es, paarceljoties uz dziivi Somijaa, esmu kljuvusi par imigranti. Kaa imigrante gaaju uz “Maahanmuuttajien kotoutumiskoulutus” apmaaciibaam imigrantu integraacijas programmas ietvaros. Manupraat pat apmaaciibu nosaukuma izrunaashana bija domaata kaa apmaaciibu dalja. Kad esi speejiigs kursa nosaukumu pateikt bez kljuudaam, esi gatavs taalaakiem integraacijas soljiem. Tomeer no saakuma uzdevums ir iemaaciities vismaz to pareizi nolasiit no lapinjas.

Vispaar jau integraacijas apmaaciibas bija spilgts un atminjaa paliekoshs piedziivojums. Maaciijos somu valodu, satiku daudz interesantus cilveekus. Bija aizraujoshi veerot, kaa mees, par imigrantiem sauktie cilveeki, pavadot vairaak laika Somijaa, neapzinaati pamazaam iesliidam dazhaadaas ”imigrantu lomaas”.

Pirmais imigrantu tips - ”Ja esi Romaa, dari kaa romieshi”, gjeerbjas kaa soms, prot labi runaat somiski, bet ar laiku "somiskojas" tik daudz, ka runaa mazaak un mazaak. Vinjam patiik sauna. Un vinjsh to regulaari apmeklee ar neskaitaamiem somu draugiem.

Otrais tips - ”Vai es esmu Somijaa?”, dazhreiz var pat aizmirst, ka atrodas shajaa valstii. Paarsvaraa vinjsh pavada laiku ar citiem aarzemniekiem un organizee savu dziivi, kaa vinja dzimtenee pienjemts. Ja nevar izvairiities, var apmekleet arii saunu, bet tikai kopaa ar citiem tautieshiem.

Peedeejais tips - “Neesmu soms, un man sheit nekas neruup!”, peec buutiibas sevii ietver visu, ko soms domaa par aarzemniekiem – netaktisks, tieshs, skaljsh. Par saunu neko nejeedz un daudz par to neuztraucas.

Jebkuraa no mums, imigrantiem, ir pa kripatinjai (vai arii vairaak) no shiem trim imigrantu tipiem. Un katram no mums integreeshanaas process ir maaciishanaas. Gandriiz kaa skolas laikos. Taapat kaa maaciibas skolaa, dazhiem tas rada prieku un gandariijumu, dazhiem mokas vien ir. Tajaa ir kuriozi un lirika, prieki un asaras. No visa pa druscinjai. Pazinja reiz teica, ka vinjas staasts ir liidziigs naaras pasakai – atstaajot labu darbu un komfortablu dziivi dzimtenee vinja Somijaa ir atradusi ko veertiigaaku – miilestiibu. Cita pirms kaazu ceremonijas pierakstiija uz plaukstas shpikeri:”Tahdon”, lai svariigaakajaa briidii neaizmirstu, kaa pie altaara pateikt “Jaa” vaardu. Tas bija pirmais somu vaards, ko vinja uzrakstiija savaa dziivee. Tas noziime “es veelos”. Es veelos veidot savu naakotni sheit. Somijaa.

Kirjoittaja on Latviasta kotoisin oleva jämsäläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.