Uusin silmin: Minun ensimmäinen työkokemukseni Suomessa – Mi primera experiencia laboral en Finlandia

Viime viikolla päätin minun työharjoitteluni Jyväskylän kaupungin kansainvälisissä yhteyksissä. Työharjoitteluni kesti vain kuusi viikkoa, mutta se oli loistava mahdollisuus ja kokemus.

Opiskellessani suomea päivittäin minä olin tuntenut itseni hyvin itsevarmaksi ja työharjoittelu tarkoitti kuplasta poistumista, eli minun oli koetettava suomen kielen tasoani ulkomaailmassa. Nyt kun olen palannut kouluun, niin minusta tuntuu kuin linnusta, joka on jo oppinut lentämään.

Muistan, kun ensimmäisenä päivänä Jyväskylän kaupungintalolla tunsin itseni tosi hermostuneeksi, koska en tiennyt kuinka olla tai ymmärtäisinkö mitä pomoni tulisi selittämään minulle suomeksi. Se oli ensimmäinen kerta, kun espanja ei ollut työkieleni.

Ensimmäisestä päivästä lähtien kaupungintalon henkilökunta sai minut tuntemaan itseni osaksi porukkaa. Yllätyin siitä, että meillä oli kahvitauko aamulla ja iltapäivällä, koska Nicaraguassa työntekijöillä on vain ruokatauko. Sen takia minusta tuntui aluksi tosi pahalta, jos pidin kahvitauon.

Työtuntien aikana ihmiset olivat hyvin keskittyneitä asioihinsa ja huomasin, että he pitävät heidän työnsä tekemisestä. Kuinka ihanaa! Alussa mietin, että milloin he keskustelisivat minun kanssani, mutta myöhemmin ymmärsin, että kahvitauoilla oli keskustelun aika ja jos minä en ymmärtänyt jotain, niin aina joku selitti asiat minulle yksinkertaisemmalla tavalla.

Suomeen työkulttuurista opin sen, että kaikki ovat itsenäisiä ja vastuussa oman työnsä tekemisestä. Esimerkiksi minun pomo kertoi minulle minun tehtäväni ja päivän lopussa hän ei edes kysynyt minulta olinko tehnyt ne vai en. Se oli toinen yllätys minulle, koska Nicaraguassa minun aikaisemmin työpaikoissani minun täytyi raportoida mitä minä olin tehnyt. Pidän enemmän tavasta, jolla Suomessa työskennellään, koska se itsenäisyys sai tuntemaan minut vapaaksi ja ihastumaan minun työhöni.

Jyväskylän kaupungintalolla minulla oli mahdollisuus pitää esitys minun kotimaastani. Tunsin itseni suurlähettilääksi, koska kerroin esityksessäni maani tansseista, kulttuurista ja tietenkin maistoimme nicaragualaista kahvia.

Työharjoitteluni viimeisenä päivänä työkaverini hyvästelivät minut kakun kera ja sain lahjaksi arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman maljan, koska Jyväskylä on tämän merkittävän henkilön kaupunki. Mutta tärkein lahja oli se, että opettivat minulle heidän kulttuuriaan sekä olla pelkäämättä Suomessa työskentelemistä.

Mi primera experiencia laboral en Finlandia

La semana pasada finalicé mis prácticas profesionales en el área de Relaciones Internacionales del Ayuntamiento de Jyväskylä, duraron tan solo seis semanas, pero fue una gran oportunidad y experiencia.

En la escuela de finés todo el tiempo me había sentido muy segura de mi misma, e ir a las prácticas profesionales significaba salir del huevo, es decir probar mi nivel de finés en el mundo exterior. Ahora que he vuelto a la escuela me siento como un pajarito que ha aprendido a volar.

Recuerdo que el primer día en el Ayuntamiento de Jyväskylä, me sentí muy nerviosa, no sabía cómo tenía que comportarme o bien, si lograría entender lo que mi jefa me explicaría en finés. Era la primera vez donde el español no sería mi idioma de trabajo.

El personal del Ayuntamiento me hizo sentir parte del equipo, desde el primer día. Me sorprendió que por la mañana tuviéramos un receso para tomar café y también nuevamente por la tarde. En Nicaragua los trabajadores sólo tienen la hora del almuerzo y por eso al inicio me sentía muy mal si tomaba el receso del café.

Durante las horas de trabajo las personas estaban muy concentradas en sus asuntos y notaba como les gustaba hacer su trabajo ¡qué bonito! Al inicio, me preguntaba cuándo ellos conversarían conmigo, luego comprendí que en los recesos para el café era el momento para conversar y cuando no entendía algo, siempre había alguien que me lo explicaba de una manera más fácil.

De la cultura de trabajo finlandesa aprendí que cada persona es responsable e independiente en cuanto al trabajo que realiza. Por ejemplo, mi jefa me indicaba las tareas y al final del día no me preguntaba si las había hecho o no, otra sorpresa para mí, puesto que en mis anteriores trabajos, en Nicaragua, tenía que informar lo que había hecho. Me gusta más la manera en cómo se trabaja en Finlandia, ya que esa independencia me hizo sentir libre y enamorarme de mi trabajo.

En el Ayuntamiento de Jyväskylä,  tuve la oportunidad de hacer una presentación sobre mi país, me sentí como una embajadora, pues conté a ellos sobre mis bailes, mi cultura y por supuesto bebimos café de Nicaragua.

El último día de mis prácticas, me despidieron con un pastel y me regalaron un jarroncito diseñado por el arquitecto Alvar Aalto, porque Jyväskylä es la ciudad de este gran personaje. Pero el regalo más importante fue que ellos me enseñaron de su cultura y a no tener miedo a trabajar en Finlandia.

Kirjoittaja on Nicaraguasta kotoisin oleva jyväskyläläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.