Uusin silmin: Mistä lääkettä yksinäisyyteen? – Par vientuliibu runaajot

Taannoin luin sattumalta monia artikkeleita myös Suomessa ongelmana olevasta yksinäisyyden lisääntymisestä. Tässä yhteydessä yleensä mainitaan pari pääsyytä, kuten kaupungistuminen ja suomalaisten individualistinen luonne. Kukaan ei tunnu tietävän miten ongelma pitäisi ratkaista. Olen tavannut myös kehitysmaissa hyvin paljon yksinäisiä ja masentuneita ihmisiä, jotka omissa isoissa perheissäänkin tuntuivat kärsivän. Yksinäisyys ei ole vain meidän ongelmamme.

Olen useaan otteeseen ulkomailla todennut, että yksilöllisyyttä korostavien yhteisöjen jäsenet avautuvat mieluummin ulkopuoliselle kuin omaan yhteisöönsä kuuluville. Heidän yhteisössään kasvojensa menettäminen on todellinen häpeä, ehkä juuri siksi ihmiset mielellään kertovat itsestään myös  tuntemattomille matkaseuralaisille ulkomaanmatkoilla.

Suomalaisten ja japanilaisten käyttäytymisessä on paljon samaa. Kummassakin maassa, yhteisö on pinnalta ystävällinen, mutta päästäkseen oikeasti sisään pitää ”läpäistä testi”. Japanilaiset kysyvät paljon, sitten tarkkailevat sinua. Suomalaiset eivät kiirehdi keskustelemaan, vaan seuraavat sinua ensin ulkopuolelta. Mutta kannattaa olla kärsivällinen. Kun ”testi” on läpäisty, pääset joukkueeseen ja saat ystäviä ikiajoiksi. Sitten joukkueen kavereiden kanssa voisitkin ihmetellä, miksi meitä pidetään pidättyväisinä.

Ystävyys suhteiden perustamisessa olemme usein epävarmoja. Joskus on hyödyllistä vihjata avaramielisyydestämme ja ystävällisyydestämme. Jos sanat eivät tule helposti, pieni ele saattaa auttaa. Taannoin vein japanilaisen ystäväni Iittalaan tutustumaan naivistien kesänäyttelyyn. Hän sai sisäänpääsymaksusta 50 prosentin alennuksen vain siksi että oli japanilainen. Se tuli mukavana yllätyksenä - ensimmäisen kerrassa elämässään hän sai alennuksen vain kansallisuutensa takia. Varmasti se oli yksi ikimuistoisista kokemuksia hänelle, ja tästä puhuttiin kotona Japanissa paljon. Alennuksen määrä ei ollut olennainen, ei sekään että alennus perustui maiden kahdenväliseen sopimukseen. Parasta oli tuntea olevansa tervetullut.

Suomessa me keitämme riisiä maidossa ja syömme sen sokerin kera. Eri maissa papuja syödään jälkiruoaksi makeana. Meillä on aina vaihtoehto – joko sanoa, että nämä pienet erot ovat outoja ja tyhmiä, tai mielenkiintoisia ja eksoottisia. Usein toisten erikoisuuksien hyväksyminen antaa rohkeutta olla helpommin lähestyttävä ja nauraa itselleen. Se voi olla myös ulospääsytie yksinäisyydestä.

Par vientuliibu runaajot

Peedeejaa laikaa man ir gadiijies izlasiit vairaakus rakstus par vientuliibas probleemu Somijaa. Tajaa sakaraa biezhi tiek piemineets, ka Somija ir augsti attiistiita valsts, pie tam somiem piemiit individuaala mentalitaate, un tur ir mekleejamas vinju vientuliibas saknes. Tomeer pat taa sauktajaas cilshu sabiedriibaas un kolektiivajaas zemees biju sastapusi daudz vientulju un psihologjiski nomaaktu cilveeku, kuri savaas lielajaas gjimenees jutaas nevajadziigi un sociaali izoleeti. Laikam jau vientuliiba nav tikai Somijas probleema.

Dziivojot aarzemees, esmu pamaniijusi, ka cilveeki no taa sauktajaam industriaali attiistiitajaam valstiim vieglaak atveras kontaktiem ar citiem, pie vinju sabiedriibas nepiederoshiem cilveekiem. Laikam taapeec, ka raizes par sevis zaudeeshanu saveejo aprindaas ir tik speeciigas, atziities vaajumaa sveshinieka priekshaa ir daudz vieglaak.

Vairaakkaart esmu dzirdeejusi, ka japaanjiem un somiem ir daudz kopiiga. Agraak esmu pavadiijusi daudz laika japaanju sabiedriibaa un labi saprotu vinju mentalitaati un uzvediibas normas. Cik diivaini tas neizklausiitos, shii pieredze paliidzeeja man vairaak izprast Somiju un somus.

Gan Somijaa, gan Japaanaa sabiedriiba no pirmaa skatiena shkjiet visai draudziiga, bet lai iekljuutu taas iekshienee vajag “iziet testu”. Japaanji allazh uzdot daudz jautaajumu, tad veero tevi, praatojot, vai esi vinju uzticiibas cieniigs. Somi neiet uz tieshu kontaktu tik aatri, veero vien no attaaluma. Bet nevajag uztraukties. Ir veerts buut pacietiigam. Ja tests ir veiksmiigi “nokaartots”, tiksiet pienjemts barinjaa un ieguusiet draugus uz muuzhu. Tad kopaa ar vinjiem vareesiet briiniities, kaapeec muus uzskata par neruniigiem un atturiigiem.

Pirms kontakta dibinaashanas nebuutu slikti dot maajienu, ka esam atveerti un pozitiivi noskanjoti. Nesen aizvedu japaanju draudzeni uz naivistu galeriju Iittalaa. Muzejaa draudzenei tika piedaavaata 50% atlaide biljetes cenai tikai par to, ka vinja ir japaaniete. Lai gan vinja ir apceljojusi pusi pasaules, taa bija pirmaa reize, kad atlaide tika dota vien par vinjas tautiibu. Tas bija visai negaidiits paarsteigums, kas veelaak bija apspriests gan sheit, gan maajaas Japaanaa. Nebija no svara ne atlaides summa, ne fakts, ka atlaides pieshkjirshanu regulee abu valstu savstarpeejais liigums par tuurisma veicinaashanu. Svariigi bija justies, ka esi laipni gaidiits.

Somijaa Ziemassveetkos eed saldo, pienaa pagatavotu riisu biezputru. Citaas valstiis desertam piedaavaa saldo pupinju zupu. Mums vienmeer ir izveele – nosaukt citu paradumus par diivainiem un stulbiem vai interesantiem un eksotiskiem. Ja citu diivainiibu pienjemshana biezhi iedroshina muus buut draudziigaakiem, iecietiigaakiem, pasmieties par sevi un, protams, par citiem; kas zina, varbuut tajaa sleepjas muusu vientuliibas probleemas atrisinaashanas atsleega.

Kirjoittaja on Latviasta kotoisin oleva jämsäläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.