Uusin silmin: Muzafferista Mollyyn – Muzaffer’den Molly’e

- Muzaffer

- What?

- I have a second name. Gülsüm! (Toinen nimeni on Gülsüm!)

- Galsim?

- Gülsüm

- So hard. Do you have a nick name? (Tosi vaikea. Onko sinulla lempinimeä?)

Olen ollut kahdesti elämässäni siirtolainen. Kahdenkympin puolivälissä muutin Amerikkaan ja asuin siellä pitkään. Vaikka minulla on kaksi etunimeä, ne molemmat olivat amerikkalaisille liian vaikeita lausua. Tapaamani ihmiset hikoilivat yrittäessään lausua jompaa kumpaa nimeäni, joita tavuutin ja toistelin heille kerran toisensa jälkeen. Keskusteluissa sain tavan takaa vastata kysymykseen, mikäs sinun nimesi taas olikaan. Sitten tein elämäni virheen.

Keksin itselleni englanninkielisen nimen. Nuoruuttani ehkä. Kenties koin saattavani ihmiset vaikeaan tilanteeseen heidän tavatessaan nimeäni, joka ei ota muotoaan amerikkalaisessa suussa. Yhdessä tykkäämässäni elokuvassa oli hauska naispääosan esittäjä. Roolihahmon nimi oli Molly. Aloin kutsua itseäni Mollyksi, ainakin alkukirjain oli M niin kuin Muzaffer.

Mollyn ansiosta tunsin pian itseni kuitenkin entistä surkeammaksi. Olisin voinut olla mitä tahansa, mutta en Molly. Vaikka tarkoituksenani oli helpottaa amerikkalaisten elämää tarjoamalla ratkaisu vaikeaan nimenlausuntatehtävään, annoin samalla vaikutelman, että en arvosta aitoa minääni ja paikkaa, mistä tulen. Ikävä kyllä paikalliset omaksuivat Molly-nimen nopeasti, eivätkä enää yrittäneetkään kutsua minua alkuperäisellä nimelläni. Enkä enää pitkään aikaan yrittänytkään vaihtaa sitä mihinkään muuhun. Palattuani vuosien jälkeen Turkkiin Molly sai lopulta jäädä. En viitsinyt edes kertoa koko nimisotkusta pitkään aikaan, sillä minua hävetti koko asia. Suomalaiset taas lausuvat nimeni kauniisti, täällä se ei ole mikään ongelma. Enää en aio ottaa lempinimiä käyttöön.

Nyt Molly on jäänyt jo vuosien taakse. Viime kuussa osallistuin Jyväskylän yliopistolla kulttuuripolitiikan luennoille, jossa vierailijana oli professori J.P. Singh Amerikasta. Hän kertoi luennoilla omasta elämästään siirtolaisena Yhdysvalloissa. Singhin juuret ovat Intiassa, mutta hän on elänyt vuosikaudet USA:ssa maan kansalaisena. ”Aina kun sanon olevani amerikkalainen, minulle sanotaan heti: niin niin, mutta mistä olet kotoisin.”, sanoi Singh. Hän valaisi siirtolaisten elämään yleisesti liittyvää dilemmaa.

Yhtäältä tulet osaksi uuden maan kotouttamisjärjestelmää, jossa odotetaan, että pääset sisälle yhteiskuntaa ja kulttuuria, toisaalta tiedät ettet voi koskaan tulla olemaan kuin sen maan alkuperäiset asukkaat. Vaikka kuinka yrittäisit, niin aina siitä jokin tulee muistuttamaan. ”Ehkäpä tämä on syynä siihen, miksi jotkut maahanmuuttajat eivät edes yritä integroitua” Singh sanoi. ”He tietävät jo alun pitäen, ettei heistä voi tulla sellaisia kuin amerikkalaiset tai eurooppalaiset ovat.” Tämän kuullessani muistui mieleeni juuri se kaksijakoisuus, mitä Molly –kausi minulle aiheutti. Tarvitsin helposti lausuttavan nimen ja olin valmis hylkäämään oikean nimeni, mutta Mollya minusta ei vain tullut. Ja muistan niitäkin tapauksia kun amerikkalaisen kasvoilta näkyi pettymys, kun esittäydyin Mollyna. Kaikille oudon nimen lausumisyrityset eivät sittenkään olleet pelkkää piinaa vaan jopa hauskaa ja eksoottista. Yritystä tuntea muualta tullut ihminen.

Yhdusvalloissa minua pyydettiin toisinaan osallistumaan juhliin perinteisissä turkkilaisissa vaatteissa. Minulta ei kuitenkaan sellaisia löytynyt eikä minulla niitä ollut koskaan ollutkaan. Kasvoin Istanbulissa, eikä siellä pukeuduta sellaisiin vetimiin, jotka lännessä ymmärretään perinnevaatteina tai kansallispukuina. Lapsena toki pukeuduin koulupukuun, siinä kaikki. En tarkoita tällä, ettenkö sinänsä pitäisi kansallispuvuista. Minun kaapistani niitä ei vain ole koskaan löytynyt. En suinkaan hihkunut laskeutuessani ensimmäistä kertaa lentokoneesta: ”Aah, nyt olen lännessä, vihdoinkin voin pitää farkkuja!” Äitini on aina pukeutunut farkkuihin. Kun menen Turkkiin, pukeudun niin kuin Suomessakin.

Oletteko koskaan miettineet, miten vaikeaa olisi maahanmuuttajana oleminen? Ja mitä on tämä kotoutuminen? Se mistä puhutaan nykyään jatkuvasti. Kuinkahan perusteellisesti nämä uuden maan alkuperäiset asukkat haluavat sinun integroituvan? Entä mitä asioita tulijana taas haluat pitää omasta kulttuuristasi? Kokemukseni mukaan hyvin ja oikein sopeutunut esimerkkimaahanmuuttaja oppii kielen, käytöstavat ja menee töihin, mutta alkuperäänsä hän ei missään nimessä unohda. Juhlissa ja koktail-kutsuilla hän nimittäin pukeutuu oman maansa kansallisasuun, tuo herttainen ja kotoutunut maahanmuuttaja.

Muzaffer'den Molly'e

- Muzaffer

- What?

- I have a second name. Gulsum (Bir ismim daha var, Gulsum!)

- Galsim?

- Gulsum

- So hard. Do you have a nick name? (Cok zor. Takma ismin var mi?)

Ben hayatimda iki kere göcmen oldum. 20’li yaslarimin ortalarinda Amerika’ya tasindim ve uzun sure orada yasadim. Iki ismim olmasina ragmen ikisinin de telaffuzu oldukca zordu ve her seferinde Amerikali dostlarin terledigini görur, ismim her soruldugunda baslardim dakikalarca anlatmaya. Bir diyaloga girdigimde eyvah yine ismimi soracak diye kara kara dusunurdum ve sonra hayatimin hatasini yaptim.

Kendime ingilizce bir isim buldum. Belki de cok genctim. Insanlara ismimi söyledigimde sanki onlari zor duruma sokuyormusum gibi hissediyordum. O zamanlar seyrettigim bir film vardi ve  hos bir kadin basrolde oynuyordu. Filmdeki karakterin adi Molly idi. Ben de ”Molly” dedim kendime nasilsa o da M ile basliyordu.

Ama Molly ismi sonucta daha kötu hissetmeme neden olmustu. Ben herkes ve hersey olabilirdim ama Molly kesinlikle degildim. Halbuki asil amacim Amerikalilar’a ismimi söylerken rahatlik vermekti ama sanki geldigim yeri, gercek kimligimi begenmiyormus gibi bir durum ortaya cikmisti. Ne yazik ki is yerindekiler Molly ismini Muzaffer’e göre cok cabuk ögrendiler. Sonra da uzun zaman Molly’i bir turlu degistiremedim. Neyse ki Turkiye’ye geri tasindim da Molly’e veda ettim. Bu isim hikayesini cogu kimseye uzun yillar anlatmadim cunku utanc duydum. Finliler Gulsum ismini cok guzel telaffuz ediyor. Bu nedenle ismim konusunda Finlandiya’da hic sikinti yasamadim. Yasasaydim da bir daha asla takma isim kullanmazdim.

Molly isminden bu yana aradan uzun zaman gecti. Gectigimiz ay Jyväskylä Universitesi Kultur Politikalari Bölumu’ne Amerika’dan konuk professör olarak  gelen J.P.Singh’in dersine katildim. Singh derste Amerika’da uzun yillar yasayan bir göcmen olarak yasadiklarindan bahsediyordu. Aslen Hintli olan Prof. Singh uzun zamandir Amerika’da yasiyordu ve Amerikan vatandasi da olmustu. ”Ancak ne zaman ben Amerikaliyim, desem” diyordu Prof. Sing, ”Tamam da original olarak nerelisin” diye soruyorlar.

Prof. Singh göcmenlerin icinde bulundugu ikileme isik tutuyordu. Bir yandan göc ettigin ulkenin entegrasyon planlarinin bir parcasisin yani topluma ve kulture ayak uydurmalisin ama diger yandan hic bir zaman o göc ettigin ulkenin asil vatandaslari gibi olamayacaksin. Oldugunu dusunsen de sana daima hatirlatilacak. ”Belki de” diye devam etti Singh. ”Bazi göcmenler bir turlu entegre olamiyorlar cunku hicbir zaman tam olarak bir Amerikali ya da Avrupali olamayacaklarini basindan beri biliyorlar.”

Prof Singh’in bu konusmasi bana Molly ismini ve o dönemler icinde kaldigim ikilemi hatirlatti. Bir yandan kolayca söylenebilen pratik bir isme ihtiyac vardi. Bunun icin de kendi ismimden feragat etme yolunu secmistim. Diger yandan bazen ismim Molly dedigimde insanlarin hayal kirikliklarina ugradiklarini görurdum. Ben yanilmistim. Dakikalarca bir yabancinin ismini telaffuz etmeye calismak aslinda cogu Amerikali’ya azap verici degil oldukca egzotik geliyordu. Birkac kez bazi toplantilarda bana geleneksel Turk kiyafetleri ile katilip katilmayacagim sorulmustu. Aslinda benim evimde geleneksel Turk kiyafeti yoktu hic olmadi. Cunku ben istanbul’da buyudum ve biz Batililarin bildigi anlamda geleneksel kiyafetleri hicbir zaman giymedik. Sadece cocukken okul musamerelerinde giymisizligim olmustur. Tabii ki bu geleneksel kiyafetleri begenmedigim anlamina gelmemeli. Sadece evdeki dolabimda geleneksel kiyafetlerim yok. Cunku ben ucaktan indigimde ”Aaa batili ulkeye geldim hadi kot pantolon giyeyim” demedim. Benim annem de butun hayati boyunca kot pantolon giydi, ben de simdi nasil giyiniyorsam ayni giyindim Istanbul’da.

Göcmen olmanin ne kadar zor olabilecegini hic dusundunuz mu? Su aralar entegrasyon kelimesini cok duyuyoruz. Peki nedir entegrasyon? Ya da göc ettikleri toplumdakiler göcmenlerin ne dereceye kadar entegre olmasini istiyorlar? Geldikleri kulturun hangi özelliklerini tutup hangilerinden sizce feragat etmesi gerekiyor? Iyi adapte olmus gocmen tiplemesinde o ulkenin dilini bilecekseniz, is bulacaksiniz ama asla ve asla nereden geldiginizi unutmayacaksaniz. Partilerde, kokteylerde ulkenize ait yöresel kiyafetleri giyerseniz siz tatli, seker tam anlamiyla entegre olmus bir göcmensiniz.

Kirjoittaja on Turkista kotoisin oleva jyväskyläläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.