Uusin silmin: No Finland, No English, No Problem!

Kun opiskelin suomea, muistan yhden tehtävän. Se meni näin:

Näet naapurisi ulkona, mutta hän ei tervehdi. Mitä se tarkoittaa?

a. Hänellä on huono päivä

b. Hän on ujo

c. Hän on rasisti

d. Ei mitään. Suomessa ei ole pakko tervehtiä

Turkissa naapurikulttuuri on Suomea vahvempi. Kuulin, että ennen vanhaan Suomessakin naapurit olivat enemmän tekemisissä. Nykyään suomalaiset ovat tarkkoja yksityisyydestään. Niinpä turkkilaisena täällä pääsee harvemmin klassisiin naapuridialogeihin.

Kun Turkissa lähtee kotoaan kohti työpaikkaa tai koulua ja kohtaa hississä naapurin on yksi vaihtoehto: häntä on pakko tervehtiä. Sen jälkeen alkavassa keskustelussa puhutaan seuraavat asiat:

– Kuinka äitisi/isäsi voi?

– Kun olet naimisissa, mitä puolisolle kuuluu?

– Kun olet opiskelija miten koulu sujuu? Kun olet töissä miten työ sujuu?

– Olette laihtunut tai vielä pahempaa lihonut. (Jos kuulet, että lihonut niin päivä on luonnollisesti pilalla.)

– Ette ole naimisissa, milloin olette aikonut avioitua?

– Miksi teillä ei ole lapsia, vaikka olette naimisissa? (Tässä vaiheessa olette ulkona, mutta bussi numero 12 meni jo.)

– Vain yksi lapsi, milloin ajattelitte seuraavaa?

Kysymykset vaihtelevat tilanteen mukaan, mutta niihin liittyy aina sama ajatus. Niillä etsitään jotain erikoisuutta tai puutetta elämästäsi. Aina löytyy jotain ja kyselijä täyttää velvollisuuttaan moraalipoliisina, ajankäyttökonsulttina, lääkärinä tai psykologina. Vaikka tällaiset naapurit voivat olla vaikeita, on silti mukavaa olla tekemisissä ja Suomessa tätä jopa ikävöi.

Täällä minulla on hyvät naapurit. He yleensä tervehtivät. Varsinkin sitten kun on koirat ja vauva, naapureiden kanssa tule enemmän keskusteluja.

Vain yksi kerta minä sanoin naapurille hei, mutta hän ei sanonut mitään ja käveli pois. Turkkilainen kulttuurissa jos sinun naapuri tai tuttu ei tervehdi sinua se tarkoitta, että hänellä on sinun kanssasi ongelma.

Kiitos Suomen kolutusjärjestelmä, en ottanut sitä vakavasti. Seuraavana päivänä minua kuitenkin tervehti ihminen, joka ei edes ollut naapuri tai tuttu.

Mun täti oli täällä kaksi kuukautta. Hän asuu Cesmessä, joka on nätti ja aurinkoinen lomakaupunki länsiturkissa. Se oli tädin ensimmäinen matka ulkomaille. Hän on iloinen ja pullea pieni eläkerouva, joka innostui kaikesta mitä Suomessa näki. Lumesta, lohesta, kaupoista, lumityöstä, poroista ja uskokaa tai alkää naapureista!

Mun turkkilaisella tädillä oli paljon keskusteluja naapureiden kanssa vaikka hän ei osaa puhua suomea tai englantia. Hän tykkäsi mennä ulos koiran kanssa kävelemään metsäpolulla, kun minä hoidin vauvaa kotona. Eränä päivänä minä näin että hän oli laittanut paljon kuvia itsestä ja koirasta Facebookiin. Ne oli otettu kaukaa. Kysyin miten hän on ottanut ne kuvat. Hän sanoi:

– Metsässä tuli mies vastaa. Sanoin hänelle foto pliis.

Kävi ilmi että hän kysyi melkein joka kerta kun oli kävelyllä vastaantulijat ottaisivat hänestä kuva.

Eräänä toisena päivänä hän oli kävelyllä koiran kanssa. Hän kaatui koska oli liukasta. Hän makasi vähän aika kadulla ja mietti menikö luita poikki. Koira juoksi ympärillä ja haukkui. Sitten hän kertoo:

– Nuori mies tuli mopolla. Pysähtyi viereen ja sanoi että didididididididididi…. Minä sanoin: no finland, no english. Sitten poika näytti käsillä että sinä kaaduit. Siihen sanoin no problem ja thenkju. Nousin ylös ja poika lähti.

Tätillä oli vain yksi huono kokemus. Hän ei tiennyt että hiihtoladulla ei saa kävellä koiran kanssa. Yksi mies huusi hänelle vihaisesti. Täti sanoi:

– Jumalan kiitos että en osaa suomea, ja hän lisäsi:

– Ehkä mies oli juuri riidellyt vaimonsa kanssa.

Jos täti osaisi suomea, hän olisi varmasti kysynyt vihaiselta mieheltä miten tämän vaimo voi.

Oli vaikea pitää täti pois hiihtoladulta koska hän tykkää laskea pyllymäkeä jyrkissä kohdissa. Lopulta meidän täytyi kertoa hänelle, että poliisi antaa sakot jos kävelee ladulla koiran kanssa, mutta hän alkoi kaivata paljon pyllymäkeä. Niinpä veimme hänet laskettelemaan Halssilan Hiihtomaan. Mieheni täytti jätesäkin lumella ja täti laske sillä pitkän aikaa.

Kun kysyin tädiltä kahden kuukauden suomessa olon jälkeen mistä tykkäsit eniten, hän sanoi teidän naapurustosta ja naapureista.

Näit naapurisi ulkona, mutta hän ei tervehdi. Mitä se tarkoitta?

a. Hänellä on huono päivä

b. Hän on ujo

c. Hän on rasisti

d. Ei mitään. Suomessa ei ole pakko tervehtiä.

Koulussa ympyröin kohdan b, oikea vastaus oli kirjan mukaan d.  Mutta omieni ja tätini kokemusten mukaan kaikki, paitsi rasisti ovat oikeita vastauksia.

Ehkä miehellä, joka huusi tädille hiihtoladulla oli tosiaan huono päivä. Se naapuri, joka ei ole tervehtinyt minua kahteen vuoteen saattaa olla ujo, eikä Suomessa ole pakko tervehtiä, ellei ole tarve. Kiitos sille mopopojalle, joka pysähtyi kysymään onko tätini kunnossa ja kiitos sille herralle, joka kuvasi tätiäni, kun hän sanoi foto pliis!

No Finland, No English, No Problem!

Bir gun Fince dil okulunda söyle ilginc bir soruyla karsilastim:

Finli komsunuzu sokakta gördugunuzde size selam vermezse bunun anlami nedir?

a. Adamcagiz kötu bir gun geciriyordur.

b. Finliler utangac insanlar.

c. Irkcidir.

d. Hic bir anlami yoktur. Fin kulturunde Finliler sokakta görduklerine selam vermek zorunda degiller.

Finlandiya’da Turkiye’deki gibi merakli komsu kulturu yok. Anlattiklarina göre eski zamanlarda varmis ama sonra yavas yavas azalmaya baslamis. Finliler özel hayatlarina cok duskun. Bu nedenle bizim hepimizin cok asikar oldugu klasik komsu dialoglarina maruz kalmiyorsunuz burada.

Evden kan ter icinde cikmissiniz. Okula gideceksiniz ya da ise. Komsunuzu asansörde göruyorsunuz. Selam vermezseniz olmaz, verseniz komsu susmaz. Herseyi göze alirsiniz ve merhaba dersiniz. O sirada 112 gecmistir duraktan.

Siz ise sorguya cekiliyorsunuzdur:

– Annen nasil? Baban nasil? Esin nasil?

– Sen zayiflamissin ya da daha kotusu biraz kilo almissin. Ama sana yakisiyor. (Gununuz ölur.)

– Evli degilseniz, ne zaman evlenmeyi dusunuyorsun.

– Evli iseniz, cocuk ne zaman

– Tek cocuk mu var? O zaman da soru hazir.  Ikincisi ne zaman?

Tum bu sorular durumlara göre degisse de aslinda hep aynidir. Sanki zamaninda biri ”komsularin soracagi sorular” diye bir kitap cikartmis ve o da herkese okulda ezberletilmis gibi.

Hep hayatinizda bir degisiklik aranir. Hep birsey eksiktir ve hep tamamlanmasi gereken bir görev vardir. Asansördeki teyze kimi zaman ahlak polisidir, kimi zaman diyetisyen, kimi zaman doktor, genelde de psikolog. Herseye ragmen guzeldir komsuluk ve anlasilmasi zor olsa da ozlendigi zamanlar bile olur. Özellikle Finlandiya’da.

Benim komsularim iyi insanlar. Hani etliye sutluye karismayan cinsten. Genelde selam veririz birbirimize ama en yakin komsumuzla uc yilda belki toplamda on dakika muhabbet etmisimdir. Sadece bir defasinda bir komsuma selam verdim. Yuzume bakti ve döndu sirtini yurudu. Tam sinirlenecektim ki okuldaki soru aklima geldi. Kizim dedim sakin ol. Sinirlenecek bir sey yok. Adam sana gicik degil, trip atmiyor. Sadece onlarin kulturunde yok bu. Ama ertesi gun baska bir yere gittim ve komsum bile olmayan biri durup dururken selamladi beni. Nasil yani? Hani kulturde yoktu bu selamlama olayi.

Iki aydir yanimda olan ve yurt disina ilk defa cikan teyzeminse Finlandiya’daki komsuluk tecrubesi tamamen farkli. Teyzem tek kelime Fince ve sadece bir kac kelime Ingilizce bildigi halde hemen hemen her gun disaridan bir aniyla geri geldi.

Ben evde bebek bakarken köpegimi mahallede yuruyuse cikaran teyzemin, mahalledeki en favori yeri ormandi. Bir gun bir baktim  Facebooka bir suru fotograf koymus. Hepsi de uzaktan cekilmis. Dedim teyze nasil cektin bu fotograflari. Sordum, dedi.

Megerse teyzem ormana her gittiginde birini durdurup “foto plis” diyormus. O Finlileri selamlayi birakin, onlara fotograf bile cektirmis. Paris’te Eyfel kulesinin önundeyseniz belki bu cok normal bir durum ama Orta Finlandiya’da bir orman yolunda foto plis diye dolasan Turk kadin imgesini bir dusunun.

Diger bir gun teyzem yolda kayip dusmus. Tam yerde dizim mi cikti yoksa ayagim mi burkuldu diye dusunurken mopedli bir Finli durmus yaninda. Teyzem olayi soyle anlatiyor:

– Bana didididididididi diye bir seyler dedi. Ben de dedim ki No Finland (Fince demek istiyor), No English. Sonra cocuk vucut diliyle siz dustunuz hareketi yapti. Ben de No Problem. Thank you very much dedim. Cocuk bindi mopedine gitti.

Bu orman yolunda kucuk bir tepe var. Teyzem oraya her gittiginde popo ustu kaymayi seviyordu. Ancak ayni yolda kayak yapanlar da oldugundan bir gun kayak yapan adamin teki sinirlenmis. Baslamis bizimkine söylenmeye. Teyzeme anlattik Finliler kayak yapilan yerde köpeklerin gezdirilmesinden ve yol ortasinda yayalarin kaymalarindan hoslanmazlar diye. Teyzem anlayisla karsiladi. Belki de adamcagiz karisiyla kavga etmistir, kötu bir gun geciriyordur dedi. Fince bilseydi belki de sorardi adama: Nasilsiniz? Esiniz nasil?

Teyzem ondan sonra ormana gitmeyi birakti. Mahallede sokak aralarinda gezinmeye basladi. Bu arada kaymayi cok özledi. Biz de onu mahallemizde bulunan baska bir yere göturduk. Orda sirf insanlar kaysinlar diye bir tepe var. Bizde kayacak herhangi bir arac olmadigindan esim cöp torbasina kar doldurdu. Onun uzerinde butun gun kaydi.

Iki ay sonunda teyzeme sordum, Finlandiya’da en cok ne hosuna gitti diye. Mahalleniz ve komsulariniz dedi.

Tum bu tecrubelerden sonra okulda bize yöneltilen soruya bir kere daha baktim.

Finli komsunuzu sokakta gördugunuzde size selam vermiyorsa bunun anlami nedir:

a. Adamcagiz kotu bir gun geciriyordur.

b. Finliler utangac insanlar.

c. Irkcidir.

d. Hic bir anlami yoktur. Fin kulturunde Finliler sokakta selam vermek zorunda degiller.

Ben bu sorunun cevabini b vermistim ama dogru cevap d idi. Simdi dusundugumde irkcilik haricinde diger tumunun dogru oldugunu dusunuyorum. Ne ben ne de teyzem komsularimda herhangi bir irkci davranis sezmedik. Tecrubesi olanlar vardir belki ama bizim yok.

Bazen sadece utangac olabiliyorlar, bazense teyzeme gore kayak yapan adam gibi kötu bir gun geciriyorlar. Genelde kulturel olarak bir zorunluluk degil burada selam vermek. Ancak sadece ihtiyac olursa duruyorlar ve yardim etmeye calisiyorlar. Tipki mopedli komsumuzun vucut diliyle teyzeme nasil oldugunu sormaya calismasi ya da ormanda muhtemelen spor yapanlarin durup fotografini cekmesi gibi.

Kirjoittaja on Turkista kotoisin oleva jyväskyläläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.