Uusin silmin: Pieniä arkipäivän havaintoja Suomesta – Über finnische Eigenheiten im Alltag

Useamman Suomessa viettämäni vuoden jälkeen pieniin suomalaisiin erityispiirteisiin ei tule enää kiinnitettyä samalla tavalla huomiota, kuin Suomeen saapuessani. Ennen kuin pian lähden Saksaan kesäloman viettoon, haluan kirjoittaa muutaman sanan näistä pienistä erikoisuuksista, joita vain Suomessa näkee.

Suomalaisia eivät ikinä luovu ruisleivästään. Ja onhan se hyvää! Suomalaiset ostavat leipänsä kaupasta muiden ostosten kanssa, kun taas Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa suunnataan sunnuntai-aamuisin leipomoon ostamaan vastaleivottua, tuoretta leipää. Suomalaiset eivät ehkä osaa kaivata leipomoita, koska ruisleipä maistuu hyvälle oli se tuoretta tai ei. Leipomokulttuuri voisi ehkä piristää suomalaistakin katukuvaa, sillä Saksassa leipomot ovat paikkoja, joissa myös tavataan naapureita ja rupatellaan.

Suomalaiset sanonnat jättävät saksalaisen aina yhtä ymmälleen, vaikka olisikin kuultu jo monta kertaa. Toimii kuin junan vessa, levällään kuin Jokisen eväät, juoksee kuin päätön kana. Saksalaiset ystäväni nauroivat katketakseen, kun käänsin näitä sanontoja saksaksi. Toisaalta eivät saksalaiset sanonnatkaan ehkä ihan heti suomalaiselle aukea. Esimerkiksi, ”kaikella on loppunsa, paitsi makkaralla on kaksi”, ”vanha ruotsalainen” (käytetään silloin, kun joku asia on yllättävää), ”ymmärrän vain rautatieasemaa” (en ymmärrä yhtään mitään). Hämmennys on siis varmasti molemminpuolinen.

Olen huomannut, että suomalaisilla on oma, erityinen logiikkansa rakennusten kerrosten numeroinnissa. Sama missä olet, kaupassa, ostoskeskuksessa tai monikerroksinen talossa: kerroksien numerointi on saksalaisittain aina pielessä. Asun Jyväskylässä ensimmäisessä kerroksessa saksalaisesta näkökulmasta. Suomalaisten rakentajien mielestä asun toisessa kerroksessa. Aina kun ystäviäni tulevat kyläilemään Saksasta luokseni, soittavat he alakerran naapurini ovikelloa.  Suomessa kun pääset sisälle taloon, tarkoittaa, että olet jo ensimmäisessä kerroksessa, et pohja- tai nollakerroksessa. Hurjan hienoahan se on, mutta ei mene saksalaiselle jakeluun.

Suomalaiset pitävät jonotusnumeroista. Lihatiskillä, apteekissa, kaikkialla! Saksassa ei jonotusnumerokulttuuria tunneta, vaan ihmiset seisovat jonossa vuoroaan odottaen. Toisinaan vähän etuillaan. Toisaalta suomalaiset ovat hyvin tunnollisia liikennevaloissa odottajia. Suomalainen seisoo kiltisti punaisissa valoissa, vaikka yhtään autoa ei olisi näköpiirissä. Saksalaiset kävelisivät punaisia päin, ja harmi kyllä onnettomuudetkin ovat Saksassa suojatiellä yleisiä.

Lopuksi, haluan kirjoittaa kenties parhaasta suomalaisesta erityispiirteestä. Toissa viikolla vietettiin juhannusta ja valtaosa suomalaisista suuntasi perheineen ja ystävineen omalle kesämökille keskikesää juhlimaan. Mökkeily luonnonhelmassa on tärkeä osa suomalaista identiteettiä. Loma ei ole saksalaisellekaan enää loma ilman mökkisaunaa, ystäviä, järveä ja kuikan laulua suviyössä.

Über finnische Eigenheiten im Alltag

Nachdem ich nun einige Jahre in Finnland verbracht habe, fallen mir die meisten „finnischen Eigenheiten“ nicht mehr auf wie zu meiner Ankunft. Kurz vor meinem kleinen Sommertrip (oder Urlaub) nach Deutschland möchte ich aber doch noch über einige kleine, finnische Eigenheiten schreiben, die es nur in Finnland gibt.

„Ruisleipä“ (finnisches Schwarzbrot/Roggenbrot) ist etwas, worauf die Finnen niemals verzichten könnten und in der Tat schmeckt dieses Brot sehr gut! Doch während die Finnen ihre Brote aus Supermärkten kaufen, vermisse ich klassische Bäckereien wie in Deutschland, die mir morgens frisch gebackene Brötchen anbieten können. Wahrscheinlich sehnen sich die Finnen nicht nach solchen Bäckereien, da ihnen ihr „Ruisleipä“ immer gut schmeckt, ob frisch oder nicht. Trotzdem wäre es schön, wenn vielleicht diese Brotkultur auch das ein oder andere finnische Straßenbild schmücken würde, ist die Bäckerei in Deutschland doch bekanntlich auch ein netter Ort für einen kleinen Plausch zwischendurch mit Nachbarn oder Bekannten.

Finnische Redewendungen können einem Deutschen oftmals ein großes Fragezeichen auf der Stirn hinterlassen. Hier „funktioniert etwas so gut wie die Zugtoilette“ (oder funktioniert eben nicht), etwas „ist ausgebreitet wie Jokinens Proviant“ („großes Durcheinander“), oder man läuft durch die Gegend „wie ein kopfloses Huhn“ (kennen wir Deutschen aber). Gleiches gilt aber auch aus finnischer Sicht. Wenn „alles ein Ende hat, die Wurst aber zwei“, dann denken sich die Finnen „Alter Schwede!“ und verstehen im wahrsten Sinne des Wortes „Bahnhof“. Und so können wir uns beide das Fragezeichen auf der Stirn teilen.

Eine wirklich banale Eigenheit, die mir auffällt, ist die finnische Logik der „Nummerierung der Stockwerke“, egal ob im Supermarkt oder in anderen mehrstöckigen Gebäuden. Aus deutscher Sicht wohne ich hier in Jyväskylä im ersten Stockwerk. Aus der Sicht des finnischen Architekten ist mein Zimmer aber im zweiten gelegen. Daher klingeln meine Freunde, die zu Besuch kommen, zuerst bei meinem Nachbarn unter mir. Denn sobald ich in Finnland ein Haus betrete, befinde ich mich bereits im ersten Stock und nicht etwa im Erdgeschoss. Das wird mir niemals in den Kopf gehen.

Finnen mögen es, Nummern für die Warteschlangen zu ziehen, sei es im Supermarkt an der Fleischtheke, in der Apotheke, überall! In Deutschland ist es noch nicht ganz  so verbreitet, wir stellen uns einfach brav in die Warteschlange und warten. Andererseits warten die Finnen gerne an roten Ampeln, auch nachts wenn kein Auto weit und breit in Sicht ist. In Großstädten laufen wir dann doch mal gern über die ein oder andere rote Ampel.

Zum Schluss möchte ich noch über die beste Eigenheit schreiben, die ich mit Finnland verbinde: finnische Sommerhäuschen („Kesämökki“). Vor einigen Wochen wurde Juhannus (Mittsommer) mit Familie und Freunden in solchen Sommerhäuschen gefeiert. Meist am See gelegen bilden diese Kesämökkis einen Teil finnischer Kultur und Identität. Ferien ohne Mökki-Sauna, finnische Natur, Freunde oder Seen wären für mich keine Ferien mehr.

Kirjoittaja on Saksasta kotoisin oleva jyväskyläläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.