Uusin silmin: Talvi-iguaani – Una iguana de invierno

Kuulin kapteenin sanovan "Helsingissä lämpötila on miinus viisitoista astetta".  Katselin ulos lentokoneen ikkunasta. Ikkunasta näin, että ei ollut valoisaa enää. Pimeys oli minun ensimmäinen shokki, kun tulin Suomeen. Miten saisin minun aivot ymmärtämään, että kello on vasta viisi illalla, koska on jo pimeä?

Suomalaisilla on tapana valittaa vähävaloisista päivistä. Minusta syksyn ja talven takia Suomi on kurinalainen, rohkea, järjestelmällinen ja rehellinen maa. Suomalaiset eivät lopeta työskentelemistä tai opiskelemista, vaikka lämpötila olisi miinus kolmekymmentä astetta. Hämmästyttävästi kaikki saapuvat ajoissa paikalle. Olen oppinut täsmällisyyttä tässä maassa. Enää en ole epäkohtelias myöhästelijä.

Muistan, että lentoasemalla menin vessaan, otin matkalaukustani kaksi neuletakkia, kaksi huivia, yhden sukkahousut, kaksi paria sukkia, takin ja puin ne päälleni. Tunsin pelkoa, mutta en rikollisuuden takia. Suomi on Forbesin mukaan maineeltaan maailman neljänneksi paras maa. Tämän lisäksi Vision and Humanity sijoittaa Suomen maailman kuudenneksi rauhanomaisimmaksi maaksi. Mutta mitä minä pelkäsin? Kylmää.

Tulen trooppisen ilmaston maasta. Nicaragua on järvien ja tulivuorien maa, jossa ei ole koskaan satanut lunta. Eräänä päivänä Managuassa (Nicaraguan pääkaupunki) satoi rakeita. Se oli outoa. On vaikea ymmärtää miltä pakkanen tuntuu, jos olet syntynyt maassa kuten Nicaragua.

Lunta! Vuosi sitten näin sitä ensimmäistä kertaa täällä Suomessa. Ilman käsineitä otin lunta maasta ja puristin sitä vahvasti. Mikä onni! Se oli totta! Kun olin lapsi, niin tykkäsin laittaa minun kädet pakastimeen ja kuvitella, että asuin pohjoisnavalla. Se oli lunta lapsuudestani. Varmasti sen takia ajattelen, että Suomi on kuin iso jääkaappi.

Mutta toisaalta, en ole voinut vielä ymmärtää miksi talvella suomalaiset kävelevät surullisena tai suuttuneena kaduilla? Minulla on tapana hymyillä paljon, jonka takia suuni jäätyy. Ehkä tästä syystä suomalaiset eivät hymyile paljon talvella.

Kerran minun englannin opettaja joka on suomalainen kertoi minulle, että jos minä hymyilen paljon, niin mahdollisesti ihmiset ajattelevat, että olen juonut pari olutta. Onko tämä mahdollista?

Suomessa elän uusia kokemuksia. Tein esimerkiksi ensimmäisen lumiakkani. Säälin jättää sen yksin, joten otin sen syliini. Kävelin sen kanssa yhden kilometrin ja sitten jätin sen kotini lähelle. Ihmiset yllättyivät, kun näkivät minut. Ajattelen, että avain iloiseen talveen on elää kuin lapsi.

Hiihtäminen ja luisteleminen ovat minun seuraavat haasteeni talvella. Voisitko antaa minulle vinkkejä? Nykyään en enää pelkää kylmää. Käveleminen kaduilla pakkasella on eksoottista. Olen oppinut elämään ilman aurinkoa ja vähässä päivänvalossa. Nyt minä olen talvi-iguaani.

Una iguana de invierno

Escuché al capitán decir: "la temperatura en Helsinki es menos quince grados". Miré por la ventana del avión que la luz del día se había ido. La oscuridad fue mi primer choque al venir a Finlandia, cómo le explicaba a mi cerebro que eran las cinco de la tarde, pues se miraba ya de noche.

Los finlandeses suelen quejarse de los días de poca luz. En mi opinión, Finlandia debido al otoño e invierno es país disciplinado, valiente, organizado y honesto. Los finlandeses no detienen sus trabajos o estudios, aunque la temperatura fuese menos treinta grados. Asombrosamente, todos llegan puntuales a sus destinos. La puntualidad, la he aprendido en este país, ya no soy más una impuntual.

 

Recuerdo que en el aeropuerto, fui al baño, tomé de mi maleta dos suéteres, dos bufandas, un par de medias, dos pares de calcetines, mi abrigo y me los puse. Sentía miedo, no por la delincuencia. Finlandia ocupa el cuarto lugar entre los países con mejor reputación según Forbes; además Vision and Humanity lo coloca como el sexto más pacífico. Pero a qué le temía, pues al frío.

Vengo de un país de clima tropical. Nicaragua es la tierra de lagos y volcanes y ahí nunca ha nevado. En una ocasión granizó en Managua, la capital, eso fue extraño. Si has nacido en un país como Nicaragua, es difícil adivinar cómo se siente estar bajo cero.

¡Nieve! La conocí por vez primera hace un año en Finlandia. Sin guantes, tomé nieve del suelo y la presioné fuertemente ¡qué felicidad, era real! De niña me gustaba poner mis manos dentro del congelador e imaginar que vivía en el polo norte. Esa fue la nieve de mi infancia, posiblemente por eso, pienso que Finlandia es como una gran refrigeradora.

Por otra parte, todavía no he podido comprender por qué los finlandeses en el invierno caminan tristes o enojados por las calles. En mi caso, suelo sonreír mucho y por tal motivo mi boca se congela, quizá por ello los finlandeses no sonríen tanto en invierno.

En una ocasión,  mi profesora de inglés, quien es finlandesa, me comentó que si sonreía demasiado la gente podría pensar que he tomado un par de copas ¿Será esto posible?

En Finlandia estoy viviendo nuevas experiencias. Por ejemplo, hice mi primera muñeca de nieve, sentí pena dejarla sola así que la tomé en brazos,  caminé con ella un kilómetro hasta dejarla cerca de mi casa. La gente se sorprendió al verme. Pienso que una clave para un invierno feliz es vivirlo como un niño o niña.

Mis próximos retos de invierno serán esquiar y patinar ¿Podrían darme algunos consejos? Hoy en día ya no le temo al frío y caminar por las calles bajo cero me resulta exótico. He aprendido a vivir sin sol y con pocas horas de luz, ahora soy una iguana de invierno.

Kirjoittaja on Nicaraguasta kotoisin oleva jyväskyläläinen. Uusin silmin -sarjassa KSML.fi julkaisee maahanmuuttajan kirjoittaman kolumnin joka torstai vuoden 2015 loppuun asti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.