Vähän onnea

Julio on päälle kolmikymppinen perulainen mies. Hän asuu vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa joenvarsitalossaan keskellä Amazonian sademetsää.

Julio on asunut seudulla liki koko ikänsä. Ympäröivä viidakko on hänelle kuin toinen koti. Hän voisi kävellä vaikeakulkuista metsää kolme tuntia mihin tahansa suuntaan ja silti tietää tarkasti, missä on. Kauempana hänen täytyisi taitella oksia ja lehtiä merkiksi.

Hän osaa etsiä lepakkoperheitä suurten lehtien alta ja boakäärmeitä puissa lepäämässä. Hän pääsee uimaan joka päivä lämpimään veteen yhdessä Amazonin sivujoista.

Julio tekee töitä talonmiehenä länsimaisen järjestön ylläpitämällä tutkimusasemalla, jossa tapasin hänet aiemmin keväällä. Hyvä työpaikka, hän sanoi itsekin.

Monesti Amazonilla perheen isä joutuu lähtemään elannon hakuun kauas, yleensä puunhakkuuseen tai kalastusreissuille. Metsurit saattavat joutua olemaan erossa perheistään kahdeksankin kuukautta. Ei ole tavatonta, että mies palaa komennukselta vammautuneena tai malariaan sairastuneena.

KUN ME vapaaehtoistyöntekijät totesimme Juliolle, että hänen elämässään on ollut onnea, hän vastasi että kyllä, vähän onnea.

Keskustelu soljui ja sitten hän kysyi, kuinka paljon vartija ansaitsee vuodessa Yhdysvalloissa. Kuultuaan summan - 25 000 dollaria - hän selvästi hämmästyi: "Niin paljon?" Kiirehdimme vakuuttamaan, että elämä länsimaissa on hyvin kallista asumista myöten.

Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että raha ja materia ovat tässä maailmassa jakautuneet hyvin epätasaisesti. Yksi karkea jakoviiva on vedetty etelän ja pohjoisen väliin. Siinä me katselimme toisiamme ja ihmettelimme. Meillä oli kamerat käden ulottuvilla, hänellä viidakkoveitsi.

ERÄS VAPAAEHTOISISTA sanoi, että kun hän palaa Amazonilta kotiin, hänellä ei ole syytä valittaa enää mistään. Toinen taas, että ei kaipaa länsimaisesta materiasta oikeastaan mitään. On kuitenkin rehellistä myöntää, että olimme kaikki jollain tavalla helpottuneita, kun palasimme mukaviin koteihimme. Tottuisimme taas hyvin helposti siihen, että kotonamme ei vilistäisi torakoita, hämähäkkejä ja muita hyönteisiä. Saisimme ostettua kaupasta juuri sitä ruokaa, mitä haluaisimme. Meillä olisi siihen rahaa.

Mutta sanoisimmeko, että meillä on ollut paljon vai vähän onnea?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.